Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 7. helmikuuta 2012

Mikki Hiiri

jormas: Tänään tehtiin lumitöitä. Ja pelattiin tennistä, sillä pikkuveli haki kentälle. Miten voikin olla mahdollista, että koko suvun kierous on pakkautunut yhteen ihmiseen ja sitten koko kierous purkautuu kaikki tenniskentällä varsinkin silloin, kun olen vastapuolella. Säälistä antoi Repa-veli yhden pisteen ja siinä kaikki. Mukavaa oli kuitenkin ja onkin harmiteltavaa, että ympärillä pyörinyt hieno tennisporukka on levinnyt ties minne kuin varpusparvi. Voihan se tosin olla jollakin niinkin, että sen verran on tullut jollakin syötyä omia sanoja, että on näyttäytymisvaikeuksia.
Mutta on tänään muutakin tehty. Sain kutsun Sininauhaliiton hallituksen kokoukseen ja se on nykyään harvinaista herkkua. Joten oli kurvattava Messilään kartanoon, laskettelukeskuksen kupeeseen. Oli mukava tavata porukkaa pöydän ympärillä, sillä olinhan kyseisen lafkan puheenjohtajana monta vuotta.
Vaan sitä ihmettelin sielläkin. Että minne on kadonnut luottamukseni osaamiseni arvostus, vai eikö sitä ole koskaan ollutkaan? Heikkoina hetkinä yön hiljaisuudessa mietin, että jos se olikin vain toimitusjohtajan pelkoa. Viimein saa järki aina kuitenkin voiton, sillä koko Sininauhasäätiön kasvu on tapahtunut aikanani. Sen on mahdollistanut hallituksen syvä luottamus ja se ainakaan ei ole koskaan edes aristellut minua. Voi niitä aikoja!! Silloin olin motivoitunut ja oli todella antoisaa tehdä työtä tunteja laskematta. Mutta menee tämä näinkin. Elämisen syke on vaan haettava muualta tällä hetkellä. Iän mukanaan tuoma kokemus on myös osoittanut, että ympäri käydään ja yhteen tullaan ja aika tasaa puntit ennemmin tai myöhemmin.
Messilän kartanon yläkerran seinältä bongasin maalauksesta isokorvaisen kanin tai jäniksen. Se on sukulainen ajatukselle mikkihiirijohtaminen. Ai että mikä se on? Suuret korvat ja pieni suu. Ei istu kyllä minulle, sillä minulla on suuret korvat ja suuri suu.

Ei kommentteja: