Loma alkaa huveta

Jorma hallitsee myös lomanvieton.

päivis: Viimeiset lomapäivät ovat käsillä. Näinhän siinä aina käy. Vietimme sananmukaisesti kotiloman. En kauheasti valehtele, jos väitän, ettemme käyneet 15 kilometriä kauempana Soi Welcomilta. Yhden päiväretken teimme Pattayan edustalla olevalle Koh Larnin saarelle ja muuten liikuskelimme moottoripyörällä ja vähän lavataksillakin Pattayalla ja sen laitamilla.

Sanan loma voi tietysti kyseenalaistaa, sillä jokainen aamu on sisältänyt muutaman tunnin töitä, vapaaehtois- ja palkkatyötä. Itse lähdin tänne mukanani lupaus neljästä etätyöpäivästä. Hyvällä omalla tunnolla voin sanoa, että on niitä tainnut kertyä enemmänkin. Jorman töitä en ala arvioida. Hän on työnteon ja yleensäkin tekemisen suhteen huomattavasti ahkerampi kuin minä, joka mielelläni vietän aikaa vain istuskelemalla ja elämää tarkkailemalla. Minusta se on ihan puhdasoppista laiskottelua, jonka taidan hallita täällä Thaimaassa paremmin kuin kotimaassa, jossa tuntuu, että aina pitäisi olla jotain nypläämässä.

Lomasäitä pitää aina myös muistaa muistella. Ne olivat hyvät yhtä tihkusadepäivää lukuun ottamatta. Välillä tuuli kovastikin ja varsinkin hotelli Welcomin altaalla ollessa. Olisikohan se jotenkin erityisen tuuliherkkä paikka, enpä tiedä.

Koska olemme asuneet Thaimaan-kotiamme jo yli vuoden, tänne ei ole enää juuri mitään erityisempää tarvinnut hankkia. Tämän reissun idea on kuitenkin ollut laittaa nukkumapaikka myös kattoterassille. Sinne hankimme ensimmäisenä hyttysverkon, jollainen löytyi USA:n armeijan ylijäämävarastosta Sukhumvit Roadin varrelta. Sopivaa sänkyäkin on etsitty, mutta turhaan. Ehkä oli hyvä, ettei sitä löytynytkään, sillä eilen kävelimme Jomptienin rannan päähän asti ja sillä reissulla bongasimme rantatuoli-/hierontapöytämallin, joka palvelisi aivan erinomaisesti meidän tarvettamme. Nyt pitää enää keksiä, missä näitä puisia sänkyjä tehdään.