Lappi, Rovaniemi ja Sodankylä

jormas: Nyt ollaan Lapin portilla eli tunnin kuluttua Rovaniemellä. Yön matkustin junassa, yhden hengen makuuhytissä, sillä se on oiva ja miellyttävä tapa siirtyä yön aikana etelästä pohjoiseen. Edessä on auton vuokraus. jäsenjärjestökäynti Rovaniemen päiväkeskuksessa, toivottavasti aamupuuron ryydittämänä. Sieltä jatkan Sodankylään, jossa tapaan perusturvajohtajan, Lapin Sinisarastuksen väkeä ja keitä muita, jää nähtäväksi. Perusturvajohtajan tapaamiseen menen avoimin ja kuuntelevin mielin. Myöhäisenä iltapäivänä meillä on parin tunnin sessio teemasta Minustako vapaaehtoinen? Aion kertoa tarinoita, nostaa esiin Pro bono -työn sekä sen, ettå jokainen ihminen on ennemmänkin kuin Veikko Lavin laulun arvoinen.

Lapin kahden kuukauden yö on päättynyt ja keskipäivän
aurinko paistaa siellä jossakin..

Tämän päiväistä blogiani kirjoittelen makuuhyttini alapetillä ikkunasta pimeyttä katsellen. Pohdin elämää ja ihmisten ihmisyyttä tai sen puutetta. Ajattelen päivistä ja minua sekä alkuaikojamme Sininauhasäätiössä, kun muita työntekijöitä ei ollut. Talous oli hyvin tiukalla ja asiantuntijoiden mielestä lähes niin sanotusti kuralla. Ajattelen kolmenkymmenen vuoden ajalta työntekijöitä, jotka ovat lähteneet Sininauhasta kuka hyvillä ja kuka huonoilla mielin. Ajattelen, että mitä arjessa tarkoittaa olla lähimmäinen ja onko kristillisyys siinä mukana aidosti. Hiljattain Jyväskylän Katulähetyksestä eläkkeelle jäänyt kelpo työ- ja vähän muukin kaverini Raimo Oksa sanoi kerran pistävästi, että on olemassa kyyneleitä ja kyyn eleitä. Se nousee mieleeni usein silloin, kun luissa tuntuu joidenkin itseäni koskeva ajattelu, että Mauri on työnsä tehnyt, Mauri saa mennä.
Mutta päivän mittaan katsotaan löytyykö tämän aamumietiskelyn oheen kuvaa Lapista.