Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 1. joulukuuta 2011

Joulutarina 1. päivä

jormas: Niin se joulunodotus on alkanut myös Jokilaaksossa. Vankilamenneisyyden omaava Kanikonttorin henkilökunta, mustat kanit Ykkönen ja Kolmonen ovat ymprärillä olevasta tohinasta hämillään, sillä heille on vankilataustasta johtuen metsän eläinten vapaa joulu ja sen odotus aivan uusi asia. He ovat myös joutuneet teroittamaan kaikkia aistejaan, sillä metsä, sen lammet ja pellot ovat vaaroja täynnä. Henkilökuntaan nimittäin kuului kolmaskin työntekijä. Beatlestukkainen ruskea kanipoikavintiö, joka on lähtenyt omille teilleen tai sítten joutunut toisten vapaiden eläinten ruuaksi. Kateissa se on ollut kuitenkin jo viikon. Toki muitakin vaihtoehtoja katoamiselle on, mutta joulunvalmisteluihin Kakkonen ei tällä hetkellä osallistu.
Pihapiirissä kaikkien eläinten ylipäällikkönä toimii jo vanha tekijä, Niilo-koira, jolla edessä on jo toinen joulu. Ylipäällikön syntymäkoti on Haminassa. Isä Niilolla on oikein rotukoira, Jack Russell tarkemmin. Ja äiti vastaavasti tuhannen tarinan tyttö ja rotujen koira Tallinnan kaduilta.
Kanikonttorin henkilökunta aamupalalla aamuhämärässä.
Ja sitten olemme me, päivis ja minä, jotka tätä tarinaa kirjoitamme. Tänä aamuna Jokilaakson yhteisö aukaisi ensimmäisen luukun kalenterista, josta paljastui suklaanalle.Sen päivis ja jormas söivät ahneisiin suihinsa. Mutta ilman aamumaistiaista ei jäänyt Niilokaan, joka sai omasta pussista herkkupalansa. Ja Ykkönen ja Kolmonen omat Lidlin sesamnäkkileipänsä. Ja sitten tietenkin Jokilaakson linnut, jotka lähes kaikki ovat tiaisia.
Aamupalaverissa nousi esiin, josko osa meistä lähtisi joulunviettoon Thaimaahan. Kun kanien ja koiran ensi-innostus laantui, he pohtivat, että kuinka on heidän vaatetuksensa laita, sillä he ovat tehneet pitkän syksyn töitä luodakseen talvivaatteet päälle. Ihmiset kutsuvat sitä talvikarvaksi. Huoli oli, että paistuvatko he Thaimaan auringon alla ennen kuin ovat ehtineet luoda kesäkarvansa takaisin.

Ei kommentteja: