Telkkariton päivä

Jos ei katso telkkaria, voi vaikka päästä
televisioon, kuten tämä viulisti, joka
vuosi sitten Helsingin Taiteiden yönä
kapusi Kiasman edessä roskikseen
soittamaan klassista.

päivis: En ole mitenkään riippuvainen television katsomisesta, vaikka joskus meillä onkin podettu jonkinasteista uutisaddiktia. Siksi kai vasta nyt illalla - sunnuntaina kaiken lisäksi - huomasin, ettei tänään ole avattu lainkaan telkkaria. Ja vaikka ilta on vielä nuori, vilkaisu lehden TV-sivuille riitti vakuuttamaan, että toosa saakin pysyä kiinni.

Ihme ettei kukaan markkinoi telkkaritonta päivää, niin kuin kannustetaan viettämään autotonta päivää tai älä osta mitään -päivää. Vuodessa on 365 päivää, joten vielä olisi varmasti vapaana vaikka minkälaisia asioita, joita ilman voisi päivänsä viettää. Ehkä alankin suunnitella jokaiselle päivälle jonkin asian, jota ilman voin hyvin tulla toimeen. Tai ehkä pitää olla vähän haastetta, eikä valitakaan asioita, jotka ovat ihan samantekeviä tai jonninjoutavia. Onnistuisikohan esimerkiksi päivä ilman rahaa? Luulen että aika moni joutuu pakosta onnistumaan siinä, jos tili ammottaa tyhjyyttään. Rahaton päivä kuuluisi ilman muuta sarjaan epämukavat ole ilman -päivät.

Mitä sitten sain vastineeksi, kun en avannut telkkaria? Koska kyseessä oli sunnuntaipäivä, aikaa saada muita asioita oli tietysti runsain määrin. Kävelin moneen kertaan Niilon kanssa ja kertasin koirakoulun oppeja, joihin se ei oikein malttanut keskittyä. Imuroin auton. Luin toiseen kertaan Keski-Uusimaa-lehden, josta ilmestyi pyhäinpäivän johdosta vain yksi viikonloppunumero lauantaina. Luin toiseen kertaan toisenkin lehden, Kodinrakentajan. Etsimme Jorman kanssa googlettamalla kartalta pääsyä Lillå-joelle, jonka nimisenä Tuusulanjoki laskee Vantaaseen. Pesin pyykkiä. Tein vähän töitä, ja ajattelin paljonkin töitä. En laittanut ruokaa. Kävimme illalla Tuomasmessussa. Laitoin ruokaa messun jälkeen, koska oli niin nälkä ja leipää ei voinut siihen hätään syödä, koska muuten ei olisi aamuksi riittänyt leipää.

Keski-Uusimaasta huomasin typerän Maskun huonekaluliikkeen mainoksen, jossa ilmoitetaan, että "vain hullu ostaa muualta". Jos olisin aikeissa ostaa huonekaluja, kiertäisin kyseisen liikkeen kaukaa ihan tuosta mainoksesta johtuen. Näyttää firman mainososasto ajattelevan, että sen lisäksi, että pitävät joitakin ihmisiä hulluina, pitävät myös tyhminä. Voin helposti luetella liudan ihmisiä, joiden sisustusmaku jo sanoo, ettei Maskuun kannata mennä. Hakevat kalusteensa jostain muualta. Eivätkä sitä paitsi ole hullujakaan. Mitähän Masku muuten tarkoittaa ilmaisulla hullu? Sairaalahoitoa vaativaa mielenterveysongelmaista henkilöäkö ehkä? Aika mauton mainos joka tapauksessa, joka ei kyllä ansaitsisi riviäkään kommentointia, mutta näin vain kävi että lähdin kommentoimaan.

Illalla sain vielä sähköpostin, jossa työn kautta tuttu ihminen ehdotti, että vaihdetaan valokuvia. Aika hauska ajatus, johon aion sanoa, että sopii minulle.