Koirien aasinsiltatarina

Aikoinaan ostin elämäni ensimmäisen Finlux väritelevision Lahelasta kodinkoneliike Mikko Liettilältä. Se sijoittui juomavuosiini ja kuljetin telkkaria joskus fillarin pakkarillakin kaniin pimeän viinan myyjille. Töissä taisin olla silloin sukulaiseni Kinnusen mattoliikkeessä, jonka omistaja Hannukin joskus rahoitti saadakseni Finluxini aina takaisin. Lähes samaa teki äitini, joka välillä maksoi osamaksueriä hankkimastani televisiosta. Tiloissa oli Liettilän jälkeen Hannun Ruuvikeskus Oy. Mutta ennen sitä kaikkea pihapiirissä oli Husun huonekaluliike, joka saattoi viralliselta nimeltään olla Huonekalu Husu. Joka tapauksessa toinen perheen pojista oli koulukaverini, jolta lainasin joskus sarjakuvalehtiä.

Vuodet ja vuosikymmenetkin vierivät ja kyseisessä Lahelan hallissa oli alkuviikosta raju tulipalo, joka poltti rakennuksen maan tasalle. Tiloissa toimi myös Rescueyhdistys Kulkurit ry, joka tuo Suomeen Romaniasta kotia vailla olevia koiria. Saman yhdistyksen tiloja oli aiemmin myös Myllykylässä, lähes Merikonttikotimme naapurissa.

Yksi aasinsilloista tulee kyseisen yhdistyksen toiminnanjohtaja Salla Honkapäästä, jonka oven taakse ratsastin kerran Keski-Suomessa  sunnuntaiaamuna soittamaan ovikelloa huvihevonen Jessellä. Salla oli silloin yksi hevostytöistä, jolla oli myös kotini avain. Kun elämämme soljuivat kenen minnekin ja Sallakin katosi elämästämme, hän oli kerran palauttamassa avainta. En ottanut, vaan sanoin, että kotini ovet ovat aina sinulle avoinna. En tiedä onko avain tallessa. Toisaalta Kalliomäen puolimatkankodin yhteisössä ei ole kukaan asunut enää vuosiin.

Ehkä pääaasinsilta on kuitenkin kotia vailla olevissa koirissa, sillä eilen Thaimaassa toisen ystäväni Gerry Koto Rasmuksen lähettivät paikan päällä olleet läheiset taivaan kotiin. Hän oli laillani köyhien auttaja ja koirien ruokkija sekä monen suuri ystävä Pattayan Jomtienilla. Gerry myös pelasti Päivikselle ja minulle kovin rakkaan Sweetheart "lenksujalkakoiran", jolle eläinlääkärit olivat antaneet kuolemantuomion. Mikä vaiva hänellä tai sillä lienikään, se sai ensimmäiseksi ja ainoaksi kodikseen mopotaksiaseman. Hawaijilla syntynyt Gerry keräsi rannoilta myös tupakannatsoja, jonka hän oli kerran tarinoiden mukaan kaivanut sormillaan pikkulapsen kurkusta estäen tukehtumisen. 

"Aloha, hei kaikki!

Tänään perheeni ja minä keräämme Koton tuhkan ja pidämme muistotilaisuuden, sillä Koton seitsemän päivän mittainen muistotilaisuus on jo ohi. Seremonian jälkeen perheeni ja minä ripottelemme Koton tuhkan mereen. Kiitos vielä kerran kaikille sedille, tädeille, serkuille, sisaruksille ja ystäville, jotka tulivat lähettämään Koton taivaaseen, ja niille, jotka eivät päässeet tulemaan, mutta lähettivät silti lahjoituksia Koton ja perheeni tukemiseksi. Siunatkoon teitä kaikkia onnella, vauraudella, hyvällä terveydellä, menestyvillä yrityksillä, vauraudella, turvallisilla matkoilla sekä Jumalan suojeluksella ja siunauksilla. 🙏🙏🙏 Gerry Koto Rasmus"

Lähes yhtäaikaisesti Romanian kulkurikoirat menettivät vähintäänkin tiloja ja ruokaa sekä kaukana Thaimaassa vastaavat tärkeän auttajansa. Uskon, että koira voi surra molempia.