Suomen velka on tällä hetkellä korkeammalla tasolla kuin koskaan aiemmin. Valtionkonttorin ja tuoreimpien tilastojen mukaan valtionvelka oli noin 194,3 miljardia euroa. Tämä tarkoittaa yli 34 000 euroa jokaista suomalaista kohden. Koko julkisen talouden velka, joka sisältää valtion lisäksi kunnat, hyvinvointialueet ja sosiaaliturvarahastot, on ylittänyt 90 prosentin rajan suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Ennustaminen viiden vuoden päähän sisältää aina epävarmuutta, mutta valtiovarainministeriön ja Suomen Pankin pitkän aikavälin skenaariot antavat suunnan. Nykyisten ennusteiden mukaan velkasuhteen vakiinnuttaminen on osoittautunut haastavaksi (on sekin sana). Vaikka talous on toipumassa hitaasti, velan odotetaan kasvavan edelleen. Mikäli merkittäviä uusia sopeutustoimia ei tehdä ja nykyinen meno jatkuu, julkinen velka saattaa nousta 95–100 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2031 mennessä.
Koska valtio joutuu ottamaan vuosittain lisää velkaa ja vuonna 2026 nettolainantarve on noin 11,6–13 miljardia euroa, euromääräinen velka nousee viidessä vuodessa todennäköisesti lähemmäs 250 miljardia euroa. Luvut perustuvat nykyiseen talouskehitykseen ja tehtyihin budjettipäätöksiin. Suuret muutokset maailmantaloudessa tai uudet poliittiset sopeutuspäätökset voivat muuttaa tätä polkua suuntaan tai toiseen.
Niinistö tekikin poikkeuksellisen eleen heti presidenttikautensa alussa vuonna 2013. Pyytäen, että hänen vuotuista palkkiotaan alennettaisiin vuoden 2006 tasolle 160 000 eurosta 126 000 euroon. Kun Stubb aloitti presidenttinä maaliskuussa 2024, palkkio palautettiin takaisin. Perusteluna oli, että Niinistön alennus oli henkilökohtainen valinta, ja tehtävän palkkion tulee vastata sen vaativuutta.
Sellainen virsikirja millainen seurakunta ja vakka on kantensa valinnut. Eikä demokratiassa hevin saa vastuuseen päättäjiä valinneita eli kansaa, vaikka historiamme on opettanut itsenäisyyden merkityksen. Kun "pakkasyö" lopulta koittaa ja omiin housuihin kustu jäätyy, kaikkein kovimmin se iskee niihin, joilla ei ole säästöjä tai muuta turvaa. Juuri niihin, joita hyvinvointivaltion pitäisi suojella.
Menneisyytemme on täynnä selviytymistaisteluja vieraiden valtojen alta Lapin- ja sisällissotiin sekä traagisia valintoja suurvaltapolitiikan pelinappulana. Se on jättänyt jälkensä kansalliseen psyykeeseen, vaikka historiamme on opettanut itsemääräämisoikeuden tärkeyden. Velkakierre on kuitenkin hidas tapa menettää tuo oikeus, sillä sen tien päässä lopulta päätökset taloudesta tekevät ne, jotka lainaavat, eivätkä enää suomalaiset itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti