Teemme Thaikodista muodikkaan ja modernin näköisen

Minulla oli tarkoitus velttoilla ja lähes täydellisesti leppoistaa nyt menossa oleva koko puolen vuoden Thaimaan jaksoni, mutta toisin on käynyt. Vaikken juuri ole muuta tehnyt kuin ollut olemassa ja aukonut ruuan vuoksi suutani. Sekä sinällään vaatimattoman rahamassini nyörejä saadaksemme toiseen huoneeseen välikaton ja seinälle ilmastointilaitteen. Jollainen siinä on joskus ollutkin, mutta jonka Tata oli myynyt saadakseen siirrettyä nälkäänsä.

Kun homma oli valmis, piti meidän loppujaksolla ainostaan käydä junalla eestaas länsirannikolla suht tuoreen ystäväpariskunnan luona hemmoteltavana sekä meressä uimassa. Mutta muutakin puuhaa tuli, kun asemiehet häiritsivät yörauhaamme ampuen kiväärillä yli kaksikymmentä luotia betoniseiniin sekä ovista ja ikkunoista sisään. Siitä tuli tarve maalata ja maalauttaa ainakin osa seinistä. Mutta kun yksi oli saanut uuden pinnan, näyttivät loput alakuloisilta ja kuin lopun edellä maansa myyneiltä.

Kaivoin matkakassasta viimeisetkin joutilaat bahtit ja sanoin, että jos tehdään yhtä värikäs kuin vaatteeni, niin maalataan koko talo. Tosin ulkokeittiön seinän kanssa piti tehdä kompromissi, vaikka olin joutunut muutenkin vaihtamaan kirkkaan keltaisen haaleampaan. Tänä aamuna Morakotin vuoteen puoliskolla oli kovin hiljaista ja suu kuin Hangon keksi päälaellaan. Kysyessäni mikä hiertää, sanoi hän valvoneensa koko yön, jos kompromissivärikään ei ole mieleen. Suupielet kääntyivät tuttuun hymyyn luvatessani maksaa ensi talvena yhteen seinään uuden värin, jos tulevan viikon väritys ei sopeudu Tatan maailmaan kesän aikana. Viidenkympin lupaus. 

Samalla selvisi Tatan ja vähän minunkin Thaikotia kiertäessä, että yhden seinän ikkunanpokat, jos eivät olleet termiitit syöneet, niin aurinko kuitenkin oli porottanut ne käyttökelvottomiksi. Oli siis uusittava vähintään kehykset sekä kuusi pientä ikkunaruutua salpoineen ja saranoineen. Puuhaan löytyi jo minullekin tutuksi tullut luottotimpuri tai peräti puuseppä. Joka tapauksessa tälle 84-vuotiaalle osaajalle en kelpaa edelleenkään edes lautapojaksi saati kisällisiksi tai muuksi apulaiseksi. Vaan hän selitti Morakotin välityksellä, että tekee mieluiten yksin, ettei tule mitään vahinkoa. Kun ei kelpaa, niin ei kelpaa, ajattelin kelvottomana. Toisaalta oli mukava kokea itsensä osaamattomaksi nuoreksi mieheksi.