Eilinen päivä tai iso osa siitä kolisteltiin kiskoilla kansan junan kyydissä Chumphoniin Lang Suaniin muutama sadan kilometrin rupeama noin 40 kilometrin tuntivauhtia pysähdellen yli 50 asemalla. Paljon tuli nähtyä muun muassa kumi- ynnä muita hyötypuita. Itse asiassa Thaimaassa taitaa olla vain vähän maata, joka ei olisi tavalla tai toisella viljeltyä tai muussa hyötykäytössä.
Vaikka maassa on noin puoli miljoonaa lypsävä lehmää, ne eivät juuri laidunna. Kun ylipäätään näen paljon karjaa tien tai junaradan varressa, kyse on liha- tai sekakarjasta, joilla ei ole suuria utareita. Siksi ne eivät näytä "lypsäviltä" lehmiltä mihin Suomessa on totuttu. Thaimaassa karja on kyllä tärkeä osa maaseudun taloutta, mutta se näkyy arjessa enemmän lihana ja työvoimana kuin maidontuotantona. Harvemmin milloinkaan missään karja-aitauksissa, vaan kaikilla kulkee sierainten läpi muutaman metrin naru, jonka toinen on solmittu heinäpellolla maahan iskettyyn rautatankoon tai vastaavaan.
Tämä päivä vietettiin kuitenkin vuorilta alkavalla, 170 kilometrin mittaisella, Siaminlahteen laskevalla Lang Suan joella. Sitä laskimme virran mukana useamman kilometrin viemäriputkista tehdyllä vesikulkuneuvolla. Pari kertaa pysähdyttiin matkalla uimaankin. Oli mukavaa. Joskin näillä vuosi- ja vähän muillakin renkailla melkoisen puuduttava reissu. Hyvilläni kuitenkin olin, kun pysyin muiden mukana lautan iänkäimpänä ja lihavimpana.
Illalla on tarkoitus mennä omien jakkaroiden ja klaffipöydän kanssa autolla syömään jonnekin lähistölle. Harria hieman tuntien Luulen, että ehkä jotain grillivarrasta tai vastaavaa. Ensi yön vietämme vielä Riyan ja hänen aviomiehestä vieraana, mutta seuraavana yönä lähdemme keskellä yötä junalla makuuvaunussa Phatthalungiin. Tata ala- ja minä yläpetillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti