Ei ole kovin montaa yleisempää joukkoliikennemuotoa, jota en olisi kokeillut. Vähän harvinaisempaakin on joukkoon mahtunut. Kuten helikopterilla Tallinnaan ja takaisin Helsinkiin sekä ovettomalla pienkone Cessnalla kilometrien korkeuteen taivaalle ja laskuvarjon kanssa alas. Tavallisella taksilla on menty lentokentälle sekä sieltä pois ja lavatakseilla sekä Tuk-tukeilla viiletelty muun muassa Thaimaan liikenteessä. Eivätkä ole jääneet vieraiksi Suomenlinnan, Korkeasaaren ja monet muutkaan pikkulautat puhumattakaan Suomi laivasta ja muista sen kaltaisista. Oma lukunsa ovat jokien pitkähäntäveneet ja Floridan rämeiden suoalukset.
Säännöllisesti kuljin aikoinaan linja-autolla kouluun eestaas sekä myöhemmin töihin ja sieltä kotiin. Liftannut olen pisimmillään Tarun kanssa Korsosta Pietarsaareen. Sitä en muusta miten tultiin takaisin. Mutta sen muistan, että yksi yö oltiin putkassa. Hoechst Fennican pakettiautot kuskasivat kovilla, seinille taittuvilla penkeillä minua ja muuta työväkeä Tuusulaan ja Tuusulasta aamuin illoin moneen suuntaan. Oma lukunsa ovat matkustajalentokoneet, joiden elämää ja menoa olen seurannut sisältä ja ulkoa melkein koko elämäni, sillä ne lentelivät jo syntymäkotini yli Tuusulan Hyrylässä. Nykyinen Merikonttikotini Myllykylässä on sekin kiitotien alla, kun lentokoneet etupäässä laskeutuvat Helsinki-Vantaan lentokentälle väylää numero 3. Ensimmäinen joukkoliikennelentoni oli potkurikoneella Helsingin maalaiskunnasta Ouluun. Muistan vieläkin kuinka olisin halunnut päästä hiihtämään pilvien päälle. Nykyisin lentelen kerran, pari vuodessa Suomesta Aasiaan ja takaisin.
Taksilla olen huristellut sinne tänne ja ajanut aikani itsekin. Etupäässä Kemikarin Mikon pitkällä Mersulla koulukyytejä ja orkesterikeikkoja, mutta myös normaaleja taksiajoja. Muka muilta kuskeilta salaa hipsittiin lentokentälle kyttäämään kyytejä, kun taksikopin Ula kertoi, että "Kakkosella asiakkaita". Sinnehän ei olisi silloin saanut Hyrylän asemalta mennä, mutta siellä oltiin ja morjesteltiin sekä naureskeltiin toisillemme. Reittilinja-autot koulu- ja työmatkoineen olivat oma lukunsa. Sellaisen penkillä olen antanut ja saanut esimmäisen suudelmani. Vieläkin muistan Pian odottavat huulet ja sydän lyö epätahtiin Rita Rosimon vuoksi vielä nytkin yli 60 vuoden jälkeen.
Vaikka kaikilla joukkoliikennevälineillä on minulle raitiovaunuista lähtien mieluisat puolensa, on juna eräänlainen suosikki. Ehkä väljyys ja halutessa makuupaikka saavat sen aikaan. Olin jo kirjoittaa vuoteista ainoana laatuaan maailmassani, kunnes muistin Viroon ja Ruotsin laivat, joihin saa petipaikan lisäksi halutessaan myös kulkuneuvon mukaan aina linja-autoon saakka. Samalla tuli mieleen Englannin ja Skotlannin autolautat, joilla niilläkin olen matkustanut autoineni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti