Kolme verokarhua eläkeläisen kukkarolla – ja puolet vuodesta Thaimaassa”

Eläkkeellä oleminen ei tarkoita verovapaata elämää. Jokaisesta kuukausieläkkeestäni pidätetään veroja, jotka jakautuvat valtiolle, kunnalle ja kirkolle. Kun katselen omaa tilannettani – puolet vuodesta Thaimaassa, omavarainen vesihuolto Suomessa ja niin edelleen, herää kysymys: mitä vastinetta saan näistä maksuista? Valtion tulovero on progressiivinen ja muodostaa merkittävän osan pidätyksestäni. Sen kautta rahoitetaan muun muassa vesi- ja jätehuoltoa, teitä, kulttuuria, koulutusta, sosiaaliturvaa, kansaneläkkeitä ja yhteiskunnan muita peruspalveluja. Oma hyötyni taitaa terveydenhuolton kela-korvauksineen olla teiden lisäksi turvallisuus ja järjestelmän vakaus. Thaimaassa ollessani en käytä mitään suomalaisia palveluja, vaan turvaan terveydenhoidonkin erikseen hankkimallani matkavakuutuksella ja yksityissairaaloilla sekä -lääkäreillä. Verojen maksuista ei ole siis suurtakaan suoraa hyötyä, vaikka ne ylläpitävät yksityistä järjestelmää, joka maksaa työeläkkeeni ajallaan.  

Kunnallisveroni ohjautuu Tuusulaan. Se rahoittaa muun muassa kouluja, terveyskeskukset, vanhuspalvelut, teitä, osin jätehuollon ja pelastuslaitoksen. Jos tarvitsen hoitoa Suomessa, minäkin saan sen hyvinkin kohtuuhintaan. Turvallisuus ja tiet ovat myös omassa arjessa läsnä. Thaimaassa ollessani en käytä kunnan palveluja lainkaan. Vesihuollon ja jätevesipalvelutkin hoidan tekokunnassani luonnonlähteellä, omalla imeytyskaivolla ja ekokäymälöillä.  Tosin nyysin tai haen luvalla kunnan tai naapurikaupungin vettä 1000 litraa kerralla. 

Kirkollisvero on pieni osuus, mutta sen merkitys on erityinen. Hautausmaat ovat minulle tärkeitä, jota aion hyödyntää ensi kesänä viemällä haudoille kasvattamiani kedon niittykukkia hautahakupalveluiden opastamana. Hautausmaiden ylläpito ja väestökirjanpito ovat konkreettisia palveluja, joita itsekin tarvitsen silloin tällöin. Kastettu sekä vihittykin pariin kertaan minut on verorahoillani. 

Kun lasken yhteen, huomaan että veroni rahoittavat paljon sellaista, mitä en itse käytä – varsinkaan Thaimaassa ollessani. Silti ne turvaavat järjestelmän, joka maksaa eläkkeeni ajallaan ja pitää yhteiskunnan vakaana. Verojen “katteeni” on siis osittain henkilökohtainen, osittain yhteinen. Eläkeläisenä verojen maksaminen tuntuu joskus huonolta sijoitukselta, etenkin kun puolet vuodesta kuluu ulkomailla ja osa palveluista jää muutenkin käyttämättä. Mutta samalla se on osa suurempaa sopimusta. Yhteiskunta pysyy vakaana pystyssä, kun kaikki osallistuvat. Verot eivät ole vain minun hyödykseni, vaan myös muiden turvaksi. Se on yhteisen yhteiskuntavastuun kantamisen muoto, jota harva ja harvoin tulee ajatelleeksi.