Olen ikäisteni ihmisten, pienten lasten ja eläinten ystävä. Niille kaikille, Morakotille sekä ja itselleni on aikaa joka päivä tuntitolkulla. Jopa käsivarresta verta hyttyslapsilleen imevä, tuleva äiti saattaa saada myönteisenä hetkenä armon ja lisäpäiviä, kun jätän surmanläpsäytyksen tekemättä.
Tarinoita aiheesta riittäisi kirjan jos toisenkin verran. Blogissani syvennyt nyt kuitenkin tällä kertaa sen viitentoista kuvaan. Joten tervetuloa mukaan viiden tai kymmenen minuutin luku- ja katselu- sekä mielikuvituksen siivittämälle elämysmatkalle.
Kissojen ei pitänyt enää koskaan luikerrella sydämeeni uudelleen, sillä en meinannut mitenkään päästä tasapainoon sen kanssa, kun ne surmaavat pikkulintuja ikäänkuin huvikseen. Mieltäni avarsi Suomessa naapurin koira, joka niin ikään huvikseen, luonnon lakien sanelemana nitisti puolet vapaista kanoistani. Sekä kaiken maailman tekosyillä eläimiä huvikseen ja luonnon lakien vastaisesti tappavat ihmiset, jotka kehtaavat sanoa olevansa metsä- tai kalamiehiä. Nykyisin kai hekin ovat metsä- ja kalahenkilöitä.
1. Vasemman reunan yläkuvan pieni pentu ilmestyi jostain Thaikotimme pihaan, kun se oli kuolemaisillaan. Toinen silmä oli muurautunut kiinni eikä se juuri kyennyt kävelemään ja hengityskin kulki vain vaivoin. Mutta se selvisi. Little Catin nimen saaneen Pikku Katin vuode on nykyisin avokeittiomme rikkalapiossa, jossa se on välillä kuin raato konsanaan.
2. Viereisessä kuvassa on monen Pattayan kävijän tuttu, Jomtien Saunan kilpikonna, joka saattaa helposti elellä ihmisiän. Menoissaan se on jopa minua loivaliikkeisempi.
3. Kun Suomen byrokraatit sallivat joku vuosi sitten koirat ravintoloihin ja ruokakauppoihin, toi se tullessaan Hyrylän K-Supermarket Hyrrään koirakulkuneuvot. Ja Keravan ravintola Onnelliseen Kanaan nelijalkaisten ruokalistat. Siellä Niilokin on lounastanut jonkun kerran kanssamme.
4. Thaikotimme pihan pienekokoinen äiti, Tricolor pitää roska-astiasta sisältöineen. Sitä en tiedä minne sen jokainen pentu katosi.
5. Kaikkea mahdollista liikkuvaa ja liikkumatonta pelkäävä Securitydog käy sekin päivittäin lounastamassa pihassamme. Lähes kaikki koirat Thaimaassa ovatkin irti eivätkä ne juuri ole tottuneet ihmisten silityksiin.
6. Sen sijaan kotitiellä kulkevia ja lepääviä karjaeläimiä rapsuttelen silloin tällöin korvien takaa. Ja toisin kuin ihmisiä, taputtelen päälaelta. Tosin sitäkin teen joskus lapsille ja loruttelen: "Tillin tallin tasapää, älä kasva enempää..."
7. Osaomistuskoira Niilo, jonka isä oli jackrusselinterrieri ja äiti tuhannen tarinan tyttö Tallinnan kadulta, on saanut elää pitkän ja hyvän elämän. Sekin on Jokilaaksossa ollessaan vapaa koira muiden siellä asuvien eläinten lailla.
8. Kun naapureiden vapaat kanat ja kukot tulevat ruokailemaan, tulee lounaspaikalta kissoille lähtö. Vain koirat uskaltavat uhmata siipikarjalaumaa ja syömäjärjestystä.
9. Kotitietä kulkee senkin sorttisia karjaeläimiä, jotka eivät rapsutuksia kaipaa. Eikä siihen riittäisi kanttikaan. Täällä näkee karjan syömämatkolla myös moottoripyöräileviä karjapaimenia.
10. Jokilaaksossa kävi lampaisiin tutustumismatkalla useampana kesänä apilalounaalla myös Tuusulan Pormestarikani.
11. Thaimaassa rotukoira on harvinaisempi kuin rotujen koira. Monella on vielä Niilonkin äitiä kirjavampi sukutaulu tai -puu.
12. Toinen Pikku Mirrin lempipaikka on Tatan Giornon satulan päällä. Monesti yöllä kurkkaan makuuhuoneemme ikkunan verhojen raosta sen nukkumista.
13. Etana, etana naytä sarves onko huomenna poutaa. Kuvan etana asui aikansa suihkuhuoneessamme. Kunnes Morakot kuljetti sen pihan puutarhaan. Sanoi siellä olevan sille enemmän ruokaa.
14. Viime kesänä Pormestarikani viihtyi myös sylissäni. Syksyn mittaan se siirtyi vihreämmille niityille, joilla voikukatkin ovat keltaisempia.
15. Moni naapureiden usean tai ensimmäisen kerran kissaäiti pitää pihamme avokeittiötä nurkkineen turvallisena paikkana synnyttää ja imettää poika- ja tyttösiään. Kunnes äidille tulee yön hiljaisuudessa aika siirtää jälkikasvu sinne missä on niiden tuleva kotikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti