Elämäni sijoituksilla on ollut hyvin vähän, jos lainkaan taloudellista järkeä, tosin se on ollut vain yhtiötteni tarkoitus. Esimerkiksi JS-Kotikeskus osti Jyväskylästä kunnostettavan omakotitalon. Missään en ole syönyt niin kalliita omia mansikoita kuin sen puutarhassa. Samoin oli Las Palmasissa hankkimamme Cafereria, Helsingin kanssa. Siellä olen vastaavasti nauttinut elämäni kalleimmat lounaat. Rahan tavoittelussa on tullut takkiin paljon enemmän kuin kymmeniä tuhansia. Tärkeimpieni sijoitusteni määräävä tekijä on ollut tunne, joka edellä elän edelleen. Järjelle on sijansa vain silloin, jos sille jää tilaa tai rahat loppuvat. Mutta kaikkea muuta kuin tasapaksua, harmaata elämää.
Ehkä olen maksanut liikaa tunteella myös parisuhteissani ja isänä. Ne kaikki pitävät sisällään paljon iloa, mutta myös surua ja murhetta. Luonteeseeni kuuluu kantaa kaikki mukana. Myös koko eletty elämä. Sitä ei tee helpommaksi muille aiheuttamani murheet. Välillä onkin itsekkään raskasta parisuhteen päättymisiä tai poikaani ajatellessa käsittää, että aina ei riitä, vaikka yrittäisi parhaansa ja antaisi kaikkensa. Tämän olen käsittänyt sydämessäni vasta vanhempieni ja siskoni haudoilla.
Olen sijoittanut myös itseeni lopettamalla esimerkiksi yli 40 vuotta sitten päivittäisen alkoholinkäytön ja tupakonnin. Ilman tapojeni muuttamisia en olisi ehtinyt kokea sydäninfarktia, enkä pieniä auvoverevuotoja, enkä sepelvaltimotautia. Sitä kannan liikakilojeni kanssa lääkkeiden avulla maaliin saakka. Sen taakan kanssa auttaa Meilahden sairaalaan sydänvalvomossa käsittämäni, että ainakaan kiire ja kaiken maailman muidenkin murheiden kantaminen ei lisää elonpäiviä. Joskus ajattelenkin, kuten nyt, että siunattu sepelvaltimotauti. Sillä ilman sitä en ehkä olisi löytänyt elämän jarrupoljinta. Vaan ajanut täyttä vauhtia Manalan seinän läpi.
Kolmen vuoden ajan on tärkein sijoitukseni ollut viime jouluaattona kihlaamani Morakot alias Tata. Toivon, että aiemmat kiville karahtaneet ihmissijoitukset ovat tartuttaneet takkiini sen verran pitkämielisyyttä ja erilaisuuden hyväksymistä lisää, jotta voimme tallustaa yhdessä maallisen elämämme maaliin saakka Buddhan ja oman Big Bossini ohjauksessa ja suojeluksessa. Ehkä rakkaimpieni kuitenkin minulle antama tärkein löytö on, että ei ole olemassa, kahta samanlaista rakkautta.
Minulle on tärkeää, että se työntää minut milloinnminkäkin vastamäen päälle, sillä koirat haukkuvat, karavaani jatkaa kulkuaan ja ensimmäisestä vankkurista on paras näköala. Eikä tarvitse seurata muita, vaan mennä välillä metsään ja erämaahan aivan omin nokkineen. Kun aloitin aamuyöstä vuoteessani, Tatan tuhistessa vieressä, elämäni sijoitusten miettimisen, ajattelin bolgista tulevan mittäänsanomatoman. Sitä se ehkä muille onkin. Minulle muistelu olikin yllättävän tärkeää, josta jatkan huomenna. Kirjoitan tunteella ja rahalla ostamistani sijoituksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti