Onko muita kuin lehtipuita?

Kun syksyn lehti maahan ehti, siinäkin soi blues, lauloi Lasse Mårtenson Repe Helismaan ja Toivo Kärjen biisissä. Mutta kaikki lehdet eivät putoa, sillä havupuiden lehdet ovat pieniä ja neulamaisia, vahamaisen pinnan omaavia neulasia, jotka estävät veden haihtumista. Neulasia on runsaasti ja ne muodostavat yhdessä kuusen oksien kanssa tunnusomaisen kartion muodon. Lehdet ovat ainavihreitä ja säilyvät puussa ympäri vuoden. Kuusimetsän suosioon Suomessa on monta syytä ja tässä yksi harvinaisempi. Sitä istutetaan Myllykylässä muun muassa vaimentamaan Senkkerin kiviainestehtaan ääniä ympäristöön.

Kun lähdin Jokilaaksosta Thaimaahan vajaa viikko sitten, jäivät joutsenet lammelle sekä lähes kaikki lehtensä pudottaneet puut kuin alastomina rannalle ja joka paikkaan, missä niitä on. Suomen suvi valmistautui talven tuloon ja yksivuotiset kasvit ja eläimet elämän päättymiseen. Monivuotiset karhuista mehiläisiin ja elämänlangasta voikukkiin asettuvat talviunille herätäkseen kevääseen palatessani kaukomailta.

Vuosirytmini puoli vuotta siellä ja toinen täällä on hyvin mieleni mukainen, vaikka pakkasessa ja lumisessa talvessakin on taikansa. Nykyisin, kun ylläpidän eläkkeelläni kahta pientä taloa ja kahden ihmisen elämää, olen päässyt kokemaan monta nurinkurisuutta. Senkin, että lennän Thaimaahan puoleksi vuodeksi säästääkseni rahaa Suomessa olemiseen. Niin kalliiksi on tullut synnyinmaani. 

Elo Tatan kanssa on kelpo poluilla, vaikka huomisesta ei tietäne varmuudella kukaan muukaan. Ehkä silti eläkkeen mahdollistaman leppoistamisen suurin anti on joutilaisuus, jolloin mietin kaikkea sitä mihin ei hektisessä työelämässä ollut syystä tai toisesta aikaa eikä tarvetta.

Koska kurttuotsaiset, mustakantinen kirja kainalossa kauppaavat saarnamiehet ja Päivi Räsäset eivät ole saaneet taottua päähäni mieleistään tuonelan- saati taivastietä, olen kulkenut omia polkuja. Silti olen pohdintoineni ikuisuuden lähtöruudussa. Että onko maallisen tieni päässä maatuminen maahan syksyn lehden lailla, tyhjyys ja ei mitään vai ikuisuus kylmemmällä tai kuumemmalla osastolla? Ja jos on, pitääkö polun pää jotenkin löytää tai tuleeko se nokan eteen kuin Manulle illallinen, joka putoaa kohdalle ilman omia ponnisteluja.