Vajaan vuorokauden pikapyrähdys puolitutussa jengissä eteläiseen naapurimaahamme rapakon toiselle puolelle alkaa olla takana. Ja parin tunnin kuluttua kiinnitymme takaisin Länsisataman laituriin.
Oikein mukava reissu kaikin tavoin. Sain myös Tallinnan sataman myymämöistä hankittua sen mitä aioinkin; palasen savujuustoa, tumman leivän sekä Sadamarketista oloasun, josta kuvan oikeassa reunassa näkyy yläosa.
Harmaa, vanha rouva Avensis odottaa toivon mukaan minua Vantaan Kehäradan Vehkalan asemalla ilman pysäköintivirhemaksua. Sillä edelleenkään en osa yhdistää liityntäpysäköintiä HSL:n seutumatkalippuun edes itseäni tyydyttävällä tavalla.
Mukava oli kuulua porukkaan, vaikken alkoholin kanssa läträäkään. Kuten eivät kaikki muutkaan. Syömisen lisäksi tanssiminen ja karaoke näyttivät olevan meistä monen juttu.
Vahinkokin, jossa oli aineksia pahempaan, kävi käytävällä. Kuljin kohti yökerhoa omissa ajatuksissani, kun sivusta juoksi ehkä alle kolmevuotias nassikka suoraan jalkoihini. Vaikka aivolaatikkoni sanoi silmänpäyksessä mitä tehdä, eivät jalkani ehtineet siihen täysin mukaan. Joten olin kylki edellä rähmälläni pitkin lattiaa.
Isukki huomasi oitis, että jälkikasvu ainoastaan pelästyi, vaikka parku oli kuin pää olisi irronnut. Onneksi hytti- ja muullakin kaverillani oli 800:sta Buranaa. Lähipäivät näyttävät katkesiko kylkiluita tai muita. Silti olen hyvilläni, etten tallonut 100 kilon painolla alleni pientä poikaa. Kun kävelin takaisin, istui poika totisena siskonsa kanssa vanhempiensa sylissä. Kun itkukin oli tauonnut, opetin molemmille ylävitoset vahvistukseksi, että kaikki on hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti