Konnien ja konnattarien luvattu valtakunta

Aikuisuuteni alkuvuodet eivät kestäneet päivänvaloa. Jos nyt kotiini tulisivat vuosikymmenten jälkeen lainsäätäjät, -valvojat ja -jakajat, jotka sanoisivat, että nyt lähdet Soini viideksi vuodeksi lusimaan sekä lukemaan tiilenpäitä kaikesta tekemästäsi, joista et jäänyt kiinni, niin minun pitäisi todeta kysymyksen kera: "Selvä, se on oikeus ja kohtuus. Mihin vankilaan lähden ja milloin sekä onko talon puolesta hammasharja?"

Mutta näinhän ei käy. Kun päästin kotiini kertomansa mukaan kaksi väkivaltaa paennutta naista, he veivät mennessään vähintään kourallisen kultakoruja ja vuoden eläkerahat. Kameravalvontani koppasi heidät kiinni ja materiaalin avulla päädyin poliisikuulustelujen ja osin tunnustusten ansiosta yleisen syyttäjän pöydälle. Sen jälkeen asiasta ei sitten ole kuulunut tiedustelujen jälkeenkään mitään. 

Kun kotilaituristani nyysittiin liki parin tonnin kumivene, ei selvittäminen edennyt edes lähtöruutuun, kun poliisi ilmoitti, että "koska syyllisistä ei ole tietoa, tutkinta lopetetaan". Jota ei aloitettukaan. Itse jäin pohtimaan, että pitääkö rosvo surmata kynnykselle? Ja eikö varkaiden valtakunnassa lainvartijoilla ole vakuutusyhtiöiden vahinkoilmotusten lisäksi muuta virkaa, kuin kerätä rahaa ylinopeuksista palkkoihinsa kameravalvonnan avulla.

Kun aikoinaan Floridassa kysyimme poliisilta mitä tehdä varkaille, jotka anastivat keskellä päivää kaverin elektroniikkaliikkeen takaovesta sylikaupalla laitteita, vastasi poliisi: "Ampukaa ne oven ulkopuolelle, niin ei tule lainkaan kanssa mitään vaikeuksia."

Santeri A alias Santtu, kuvankaappauksen heimonsa kyläpäällikkö on oikealla asialla tai ainakin toimii järkevällä tavalla, sillä maailman meno ei mene kaikelta osin oikeaan suuntaan. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun olisin itsekin mukana turvaamassa kuntalaisten rauhaa ja omaisuutta. Sitä sanotaan lain ottamiseksi omiin käsiin. Jos ei joku käsitä mitä tarkoitan, siihen voi tutustua vaikka läntisen naapurimme Malmön kaupungissa. Ehkä Itä-Helsingin joissain osissa ja kellonaikaan siitä saa kotimaankin maistiaisia. 

Ainoat varteenotettavat järjestyksen ylläpitäjät ovat tätä menoa pian kuin entisaikojen Antti Heikinpoika Isotalo, joka yhdessä Antti Rannanjärven kanssa johti Isoo-joukko-nimistä puukkojunkkarijengiä yli 150 vuotta sitten. Miestä on usein pidetty koko Härmän seudun kiistattomana ja pelättynä johtajana, joka oli myös aikansa tunnetuin eteläpohjalainen.