Matkalla Suomeen

Junamatka thaimaalaisittain laatujunan makuupaikalla Phatthalunginsa Bangkokiin kestää 13-14 tuntia. Tosin tällä kertaa ei riittänyt sekään. Välillä olemme pysähdyksissäkin yön pimeydessä tovin jos toisenkin. Luulen, että odottelemme silloin vastaantulevia junia sivuraiteella.

Monesti olen kirjoittanut, että varsinkin länsimainen turisti eli farangi on thaikotikaupungissani aika harvinainen ilmestys. Ei näy poroja eikä kahisevia, kuten virolaiset naapurimaansa tuulipukukansaa nimittelevät. Luulenkin olevani Phatthalungissa ainut talviaan viettävä suomalainen.

Juna makuupaikkoineen on minulle mieluinen matkantekoväline, vaikka lentääkin voisin samalla hinnalla. Sitä paitsi juna kulkee kaupungin keskustoista toiseen. Siispä nyt kun jatkan huomenna sinivalkoisin siivin Suomeen, on päivän aikana jotenkin päästävä liki 50 kilometrin päähän Suvarnabhumin lentokentälle.

Apua ei olisi ollut lennoistakaan, sillä Phatthalungin lähimmät kentät ovat nekin kymmenien kilometrien päässä ja käyttävät sisäisissä lennoissa etupäässä Don Muangin kansainvälistä lentoasemaa, joka on Finnairin käyttämästä kentästä kymmenien kilometrien päässä.

Päivän tai ainakin osan vietän Bangkokin vilinässä, kunnes suuntaan lentokenttähotellini uima-altaalle jollakin kulkuvälineellä tai välineillä. Altaassa uiminen onkin Phattahalungissa harvinaista herkkua monelle, sillä kyseessä ei ole tutistikaupunki. Se on Tatan yleisselitys moneen puutteeseen. Kun etsin lssipulloa lääkkeiden kyytipoikavedelle, sanoi Morakot: "Maybe no have, becouse this is not tourist town." 🤣