On ollut itse tehtyjä menoja ja muka muuta hässäkkää, ettei ole ollut aikaa syventyä kunnolla blogien kirjoittamisiin. Nyt kuitenkin on entistä joutilaampaa, joten tässä päivästä jotain. Sen ehdoton kokokohta oli, kun lähdimme varsin pienellä veneellä pitkin Brunei Riveriä kohti Borneon viidakkoa.
Myös täällä, kuten monessa muussakin paikassa Aasiassa asutaan pylväiden päälle rakennetuissa kodeissa. Sellaisessa olen itsekin yöpynyt. Koskaan ei ole ollut tilaisuutta kysyä miten niissä on järjetetty esimerkiksi jätevesihuolto.
Päämääränä oli nähdä krotiilejä sekä nenäapinoita, joilta voisin kysyä: "Vaihdetaanko neniä?" Toisaalta oma lättäsellainen istuu minulle ¾ vuosisadan jälkeen kuin nenä päähän. 30 paikallisen dollarin, puolentoista tunnin matka oli hintana väärti, vaikkei nenänvaihtokauppoja syntynytkään.
Venemies osasi hommansa ja löysi oitis kroktiilien auringonottopaikan ja puista apinat. Muoviroskaa sekä ties mitä muuta oli jokivedessä. Joten maankolkasta riippumatta on ihminen sama porsas, joka ei juuri ympäristön puhtaudesta perusta. Kovin surullista.... 😥.
Retkeltä palattuamme kävimme myös moskeijassa, joka oli ulkoapäin suuri ja kaunis. Sitä se toki oli sisältäkin, mutta yksinkeraisuudessaan. Siellä ei voinut nukahtaa kirkonpenkkiin, sillä Herren huoneessa ei ollut jakkaran jakkaraa, muista istumista puhumattakaan. Kaikki istuvat lattialla kokolattiamatolla, jolla ei kävellä kenkineen.
Sisältä puuttuivat kaikki muutkin koristeet ja taulut, toisin kuin luterilaisessa ja ortodoksikirkossa. Jotenkin muslimilainen pyhättö kuvasti mahtavuudessaan vaatimattomuutta. Puhutteleva kokemus. Narikassa oli pitkiä kaapuja tai sen tapaisia sopimattomasti pukeutuneille matkailijoille. Sellaisen olisin ostanut Suomeen aamutakiksi ja oloasuksi, jos olisi ollut myytävänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti