Matkalla ulkomailta ulkomaille

Kello puoli viiden herätys oli jälkijunassa, sillä heräsin kolmea vaille kolme. 6,5 kilogramman matkanyssykkä oli jo iltapuhteena pakattu, joten ei muuta kuin Tata vihreän Honda Giornon pakkarilla ja reppu jalkojen välissä kohti Phatthalungin rautatieasemaa. Sinne jäi Morakot pyörineen ja minä hyppäsin Timon kanssa kolme varttia myöhässä Bangkokista tulleeseen Padang Besarin junan makuupaikalle. Itse en aikaa käyttänyt nukkumiseen, vaan päivän blogin kirjoittamiseen. Hieman kuuden jälkeen lähdettiin kohti Malesiaa, jossa on tarkoitus viettää yksi yö ja seuraavana päivänä lentää kohti Brunein sulttaanin valtakuntaa.

Vaikka moni asia on Aasiassa enemmän sinne päin kuin Suomessa, on nettimaailma hyvinkin sähköisillä raiteillaan. Sen huomasin eilen jälkeen kerran, kun täytimme vanhan, kuvan avolouhoksen rantamilla pienellä älylatteella Malesian viranomaisten vaatimat maahantuloilmoitukset. Viisumiahan ei maahan suomalainen tarvitse, kunhan ei jää 90 päivää pitemmäksi ajaksi.

Vuosittaisilla puolen vuoden Thaimaan jaksollla olen pyrkinyt tekemään ainakin yhden ulkomailta ulkomaille matkan, sillä eksotiikkaa kaltaiselleni perusjuntille Aasiassa riittää. Sen suhteen Brunein ansiosta tämän kertainen reissu on helppo ja perusteltua laittaa piikkipaikalle.

Huomattavasti helpotusta ja muuta pään vaivaa vähentävää tulee Timo-nimisestä matkaseurasta, joka on hoitanut käytännön matkajärjestelyt. Mielelläni jätän hänelle myös lähes kaiken tärkeän, reissuun liittyvän ajattelun, joten voin itse syventyä entistäkin enemmän tyhjänpäiväisyyteen.

Olen hyvilläni, että Luoja on siunannut minua riittävällä yksinkertaisuudella, jotta voin kaikkine vaivoineni ja vikoineneni olla hyvinkin onnellinen ja tyytyväinen jo suhteellisen pitkään elämääni. Olen siitäkin kiitollinen, että taipeelleni ei sattunut enempää pimeitä töitä. Joten olen voinut kuittailla takaisin jo toistakymmentä vuotta maksamiani eläkerahoja.

Vaikkei niillä herran kirkkoja tai muitakaan rakennuksia juuri ole rakenneltu, olen myös otettu vanhemmilta perintönä saamastani ⅓ synnyinkodista. jonka vaihdoin aikoinaaan suojättömaahan Tuusulan Myllykylässä. Nykyisin se on Jokilaakson luonnonsuojelualue, jonka keskellä asun Elämän tähden ry:lle maineen lahjoittamassani Merikonttikodissa.

Siellä aina jossakin silloin tällöin huokailen sinne jonnekin vanhempieni haamuille sekä sieluille: "Kiitos äiti ja isä, olen pitänyt vastuullisesti huolta, henkisen perinnön lisäksi myös kaikesta muusta mitä minulle annoitte."