Väentupa ry

Väentupa on vanha suomalainen nimi, joka tarkoittaa työväestön majoitustilaa kartanon yhteydessä. Nimi kuvaa hyvin Laukaassa vuonna 1986 perustettua yhdistystä. Väentupa ry:n toiminnan käynnistäjänä on ollut huoli vaikeuksiin joutuneiden ihmisten turvallisen elämän peruspilareista. Muistelen, etten koskaan ole kirjoittanut tästä yhdistyksestä, jonka jäsen olen ollut iät ja ajat. 

Nimi oli aiemmin Seukka ry, jonka pitkäaikainen veturi oli Laukaan seurakunnan silloinen ja sittemmin entinen nuorisotyöntekijä Risto Närhi, yksi eniten arvostamistani päihdetyön sotureista. Kun minut hyväksyttiin yhdistykseen jäseneksi, olin kirjaimellisesti varamies. Sillä lupasin tulla jäsenkokoukseen vain, jos Risto sitä henkilökohtaisesti pyytää ja kokee tarvitsevansa apua. En muista pyysikö hän kerran vai eikö kertaakaan.

Koin olevani toiminnanjohtajan hätävoimavara. Mutta olin vähän muutakin, sillä pidin Seukkalan hoitokodissa säännöllisesti keskustelutilaisuuksia, joista en tiedä olleen kenellekään hyötyä, jos ei haittaakaan. Ehkä ne jollekin jättivät muistiin tai peräti sieluun jonkun jäljen, sillä usean vuosikymmenen jälkeenkin, on joku joskus ottanut niin sanotusti hihasta kiinni ja kertonut muistavansa juuri ne hetket.

Riston kanssa ystävyyteni on säilynyt, johon on tullut etäisyyttä, mutta myös syvyyttä. Hän on myös niitä harvoja toiminnanjohtajia, jotka ovat luopuneet välillä palkastaan, että yhdistys on voinut jatkaa toimintaansa. Tämä tosin on muiden kertomaa, sillä Närhi ei ole näistä tekemisistä edes kuiskinut. Ehkä upeinta on, että se kertoo työn olevan silloin jotain sydämelle saatua. Jotain suurempaa ja enemmän kuin vain palkkatyö.

Yhdistyksen toiminta on monipuolista Lapin Tapojokineen, asumisen yhteisöineen, hoitokotineen ja kuntouttavine työtoimintoineen, hengellisestä annista puhumattakaan. Oikeastaan siihen liittyvä, blogiini liittämä huomisen ilmoitus sai minut muistelemaan ja kirjoittamaan Väentupa ry:stä. En ole koskaan kuullut sattuvampaa nimeä kirkolle kuin "Armon olohuone", vaikken tiedä tarkoitetaanko tilaisuuden nimellä edes kirkkoa.

Uskoni "siihen johonkin" ei mahdu perinteisen kristinuskon muottiin, koska Luojani ei tuomitse ketään ikuiseen kadotukseen. Omat Armon olohuoneet ovat sisällä kirkoissa ja ulkona hautausmailla. Niissä koen olevani osallinen sekä yhteydessä jonnekin sinne mistä en tiedä mitään, kuten ei mielestäni kukaan muukaan. Joiltakin tiedon puute vie uskon, mutta itse koen olevani jotain muuta ja enemmän kuin vain yksi, usein onnellinen ja harvemmin onneton sattuma äärettömässä maailmankaikkeudessa.