Vanhenevan miehen rukous

Eilen sattui paperipinoja selatessani silmiini "Vanhenevan naisen rukous", jonka sanotaan olevan 1600-luvulla eläneen nunnan käsialaa. Aikani kuluksi muokkasin sitä itselleni ja ehkä jollekin toisellekin miehelle sopivaksi:

"Luojani, Sinä tiedät, että olen tulossa vanhaksi ja jonakin päivänä olen vanhus. Pidätä minua muuttumasta yhä enemmän puheliaaksi ja varjele ennen muuta siltä kohtalokkaalta luulolta, että minun on sanottava jotain joka ikiseen asiaan ja joka tilanteessa. Vapauta myös hillittömästä halustani pannna kuntoon kaikkien muiden asiat. Tee itsestäni enemmän huolehtivainen, muttei äreä, auttavainen, muttei määräilevä.

Lapsuuden partasutini

On sääli, etten voi käyttää kaikkea laajasta, viisauden varastostani. Mutta ymmärräthän, että haluaisin loppuun asti säilyttää edes muutamia ystäviä. Varjele myös selostamasta loputtomiin pikku yksityiskohtia ja anna tilalle siivet, joilla pääsen asian ytimeen.

Pyydän malttiakin, jotta jaksaisin kuunnella toisten tarinoita sairauksistaan. Sekä sinetöi huuleni, etten kertoisi omista säryistäni ja kivuistani loputtomiin, vaikka ne ovat lisääntymään päin. Vapauta halusta kertailla niitä ja auta sopeutumaan sekä elämään vaivojeni kanssa kärsivällisesti.

En rohkene pyytää muistini paranemista, mutta suo tilalle nöyryyttä ja vähemmän itsevarmuutta tilanteissa, joissa oma muistini näyttää kolahtavan toisten muistia vastaan. Opeta usein itsekkäälle ja yhä iäkkäämmälle mielelleni se loistava läksy, että minäkin saatan joskus erehtyä.

Varjele, että pysyisin kohtuullisen siedettävänä. En tahdo pyhimykseksi, sillä sellaisen kanssa on vaikea elää. Mutta en halua myöskään olla hapan, vanha mies, koska se lienee yksi paholaisen huippuluomuksista. Suo myös lisää kykyä nähdä yllättäviä asioita yllättävissä paikoissa ja lahjoja yllättävissä ihmisissä. Ja auta minua kertomaan niistä heille itselleen."