Ja vielä kerran Jokilaakso, osa 5

Yöllinen ystäväni vuosikymmenten takaa herätti puoli kaksi kutsuen kuun loppupuolella isänsä hautajaisiin Keski-Suomeen. Arkun päälle hankin miehen viimeiselle matkalle Irwinin ja Veksin rentun ruusun, jos sen jostain saan, sillä maitohorsmaa ei taida hevin kukkakaupoista löytyä. Matkalauluksi Patelle toivoin Reijo Taipaleen Satumaata.

Nukkumatti otti puhelun aikana käypäset enkä ollut enää saada Mattia kiinni, vaikka sillä oli unihiekkakuorma mukana. Pääsin kuitenkin vielä toviksi lavan reunalle heräten yhtä aikaa auringon kanssa aamuun viiden maissa.

Lämpömittari näytti sisällä 23 ja ulkona  -1,7 astetta. Mieleni viivähti Jokilaakson sitruunaperhosissa. Että ei ole helppo kasvutarina niilläkään kasvaa aikuisiksi ja perhoslasten vanhemmiksi. Jos on aste tai pari pakkasta, lähtee henki paleltumalla. Ja kun mittari kesän kurkistaessa kipuaa plussan puolelle, saattaa kirjosieppo, pääskynen, lepakko tai joku muu pistää poskeensa.

Toinenkin uusi kevätpuuha oli, sillä kyllästyin joka kevät korjaamaan Pienen, vihreän huoneen kattoa, jonka lumitaakka osin romahdutti nyt kolmannen kerran peräkkäin. Kun jäniksen jyrsivät lahjaomenapuuni kuoret nälkäänsä, otin koko kasvihuoneen katon pois ja istutin jänisten herkut uusine luumupuineen seinien sisään. Mausteeksi ulkopuolelle olin jo aiemmin istuttanut pari, kolme pensasmustikkapuskaa, joita täydensin nyt rapalperien aluilla. Entiset olivat tulleet mustaherukkapensaan alla tiensä päähän. Voi olla, että samassa kuormassa Pirilän kukkatalolta tuomani mansikka-amppeleiden marjat eivät ehdi punaisiksi, kun siipiveikot ja -veikottaret pistelevät ne poskiinsa. Ei se minua haittaa, sillä kaikki elävä tarvitsee ravintonsa. 

Uutta keväässä on myös varastetun kumiveneen tilalle hankkimani intiaanikanootti, joka on malliltaan pikku Hiawatha. Hänen taitaa tosin olla tehty eläinten vuoista ja meidän lasikuidusta. Sillä jo kertaalleen meloinkin hätyyttäen vahingossa tulevan joutsenäidin pesästään. En tiennyt niiden siirtäneen synnytys- ja haudontaosastonsa veden vallasta uuteen paikkaan kuivalle maalle. Akunkin tilasin jokin aika sitten vuodeksi, mutta Hiawatha heimoineen oli kadonnut. Joten "Ugh" toistaiseksi inkkareista.

Ruohonleikkuri palasi Koneliike Oleniukselta talven jälkeen työmaalleen huollettuna ja korjattuna. Jos kelit lämpenevät, leikkaan ensi viikolla osan nurmea ensi kerran ja alan samalla valmistella pormestariperheen Pupulle kesäistä apilalounasta.

Keväällä ja pitkin kesääkin on mukava kävellä Jokilaakson "viidakkopolkuja" oksasakset kädessä raksien sieltä täältä ilmestyneitä oksia ja risuja, joita on luonnonsuojelualueen ehtojen mukaankin lupa karsia väyliltä. Sekin on tarkkaa hommaa kuin sanonko mikä? Sillä eilen olin astua aivan ruskean lintuäidin päälle, kun se hautoi maassa olevassa pesässään neljää munaansa.