Jyväskylän Katulähetyksen ja Sininauhasäätiön kadonneet visiot, osa 4

Merikonttikodille Jokilaakson luonnonsuojelealueen keskellä haettiin tilapäinen rakennuslupa, sillä muun muassa sijainnista johtuen pysyvän rakennusluvan saaminen osoittautui ylivoimaisen vaikeaksi. Mutta hyvin on pärjätty näinkin saunoineen, pyykinpesu- ja tiskikoneineen. Kontteja ei ole myöskään liitetty kunnallistekniikkaan, koska testaamme koko ajan sopivuutta eilen mainituksi väistöasunnoksi. Tarvittaessa Duokodin liittäminen kunnallistekniikkaan on hyvin yksinkertaista. 

Siirrettävyytensä ansiosta konttikodilla on edellytykset toimia missä kunnassa tahansa määräaikaisenakin kotina, joiden avulla voitaisiin poistaa asunnottomuutta hyvin tehokkaasti. Tilapäinen rakennuslupa on myös helpompi saada, koska ei tarvitse päättää onko kontti siinä paikassa seuraavat 50 vuotta. Rakennusmääräyksetkin ovat toisenlaiset, kun kyseessä on "mummonmökki kantovesineen" ja ekokäymälöineen, joka kerää jätteet Biolanin kompostoria varten. Siinä ne valmistuvat kahden vuoden aikana oivalliseksi mullaksi.

Käytän pääosin luontoystävällisiä pesuaineita, joten harmaan veden maaseudulla voisi usein imeyttää suoraankin maaperään. Tätä mahdollisuutta ei kerrostaloalueen väistöasuntona ole, joten koekäytössä kerätään jätevedet 1000 litran säiliöön. Sen sisällön tyhjennän asianmukaisesti jätevesiviemäriin tai vastaavaan 2-3 kuukauden välein. Samalla tyhjennysmatkalla tuon henkilöauton peräkärryssä 1000 litran toisessa säiliössä talousveden. Juomaveden noudan nostalgiasyistä monesti läheiseltä, kuvan luonnonlähteeltä.

Teknisesti merikonteista tehdyn asunnon voi toteuttaa vuorauksineen monin eri tavoin. Me halusimme kotimme näytävän ulospäin siniseltä kontilta, joten Duokoti on eristetty sisäpuolelta eikä sitä sieltä edes tunnista merikontiksi. Toinenkin syy on. Alle 50 m² asuinrakennus ei tarvitse energiatodistusta, joten lämmitettevä pinta-ala on 49,5 m². 🌞

Ollessani Sininauhauhasäätiön toimitusjohtaja, hankimme käytännössä omistukseemme vaihtoehtoista ammattikoulua ylläpitävän Sovinto ry:n. Sen määräaikaiseksi johtajaksi/rehtoriksi valittiin Päivi Strandén ja oletin polun olevan valmis konttikotien tekemiseen oppilastöinä esimerkiksi yhdistyksen omistamassa hallissa.

Päivin tullessa bossiksi, luovuin Sovinnon puheenjohtajuudesta, sillä pienemmissäkin ympyröissä on hyväksi, että vallan keskittämisellä on rajansa. Joten en enää ollut niin suuri härkä, etteikö löytyisi salvaja. Uusi puheenjohtaja ilmoitti, ettei hän tue Strandénin työsuhteen jatkoa, joten siihen kaatui yksi Sininahasäätiön loistavimmista tulevaisuuden visioista.

Vaikka koulutus on yksi Sininauhaliiton ydinalueista, uusi johto luovutti Sovinto ry:n myöhemmin Diakonissalaitokselle, joka oli tavoitellut sitä jo aiemmin. Nurjalla mielellä ajattelen, että se oli Sininauhavision puutetta, kyvyttömyyttä tai laskettu juttu.

Kävin neuvottelut myös Jyväskylän Katulähetyksen kanssa, sillä heillä on rakentamiseen soveltuvat hallit ja vuositasolla satapäin tekijöitä kuntouttavassa työssä. Kun silloinen toiminnanjohtaja ohjasi minut työllistämisestä vastaavan työntekijän puheille, käsitin, ettei heilläkään ollut asiaan riittävää innostusta.

Mutta kodittomilla sitä oli. Kiersin monestikin heidän keskuudessaan näytellen Merikonttikotien kuvia ja kysellen: "Haluaisitko asua kyseisessä kodissa vaikka Huitsin Nevadassa, jos joukkoliikenne kulkisi ja yhteiskunta kustantaisi kuukausimatkalipun?" Poikkeuksetta kaikki halusivat, joten visio on edelleen olemassa.

Yli kymmenen vuotta sitten olimme aikaamme edellä, jonka jälkeen erilaiset minikodit ovat yleistyneet vauhdilla. Nytkin olemme ajan hermolla, mutta edelleen ainutlaatuisesti, sillä siirrettäviä kunnon koteja ei uusienkaan toimijoiden tarjonnassa juuri ole.

Asunnottomuuden kovan ytimen ongelma on kerrostaloasumisen aikaansaama, koska niissä on asuttava talon säännöillä ja määräyksillä. Mutta sen sijaan emme kuule Enontekiön tai muiden haja-asutusalueiden asunnottomista, sillä maaseudulla on tilaa elää ja asua mummonmökeissä kuten tahtoo.