Hyttysen elämä

Onnistuin välttämään hyttysiä Malesiassa kuukauden ja kolme Thaimaan maaseudulla. Viime yönä pari tyttöitikkaa oli kuitenkin ängennyt samaan makuuhuoneeseen kanssani, joten heräsin aamuyöstä niiden yöllisen ruokapaikan kutinaan. Samalla ne antoivat aiheen tämän päivän blogitekstiin. 

Suomen Jokilaaksossakin siipiveikkoja riittää enkä selviä kesästä joutumatta hyttysnaisten veriateriointien kohteeksi. Ennen ne pitivät inhokkieläinten listani piikkipaikkaa, kunnes huomasin kutinan loppuvan puolen tunnin sisällä, on imijä alku-, keski- tai loppukesän aterioija, vaikka kutiavatkin eri tavalla. 

Hyttyset ovat kaksisiipisten hyönteisten heimo, johon kuuluu monia verta imeviä lajeja. Puhekielessä hyttysiä kutsutaan usein nimellä sääsket tai itikat, joita ulkomailla taidetaan sanoa moskiitoiksi. Tieteellisesti kaikki ovat sääskiä, mutta kaikki sääsket eivät ole hyttysiä, sillä sääsket ovat kaksisiipisten alalahko, jonka yksi heimo ovat hyttyset.

Alunperin itikka on tarkoittanut pientä eläintä, esimerkiksi hyttystä. Se on ikään kuin pienen eläimen itu. Tästä se on levinnyt tarkoittamaan muitakin pieniä tai sairaalloisia ja kitukasvuisia eläimiä, ja lopulta naudankin nimeksi.

Monimerkityksisyys saattaakin aiheuttaa hämmennystä suomalaisten välillä. Pohjalainen kertoi ruokolahtelaiselle keittävänsä itikan lihasta keittoa. Ruokolahtelainen piti moista touhua naurettavana, kun kintutkin ovat niin laihat.

Hyttysen elämänkaari munasta aikuiseksi on sen verran vaativa, että paljon riippuu säätiloista. Yksi ennusmerkki siitä, että pääkaupunkiseudullakin nitistetään hyttysiä ensi kesänä urakalla, on luminen talvi. 

Lumien sulamisvesiä jää kuoppiin ja monttuihin, missä edelliskesänä alkunsa saaneet ja lumen alla talvehtineet hyttysten munat odottavat vesipeitettä. Sieltä kuoriutuu toukkia, jotka sitten uiskentelevat lätäköissä kunnes kotiloituvat ja lehahtavat lentoon. Jos alkukesä on vaikkapa kolea ja parin viikon kuluttua lämpenee, seuraa siitä puolestaan hyttysryöpsähdys. Mikäli kesä on tasaisen viileä, hyttysiä on tasaisesti pitkin kesää.

Suomessa on 40 hyttyslajia. Yksi hyttynen elää kuukauden ja munii kerran vuodessa. Se on siinä mielessä "ovela" ja pelaa varman päälle, että edellisvuonna munittuja munia kuoriutuu pitkin kesää. Mikäli sateita riittää, riittää myös verenimijöitä.

Live fast, die young. Lause kuvaa hyvin koirashyttysen elämää. Se elää lyhyen, vain muutaman päivän kiihkeän elämän lähinnä rilluttelen, hurvitellen, juoden mettä sekä yrittäen iskeä sopivan naaraan ja naiden. Sen jälkeen ne yrittävät löytää vielä toisenkin naaraan samaan touhuun, joiden tehtävä on puolestaan saada aikaan munia.

Aikaa rillutteluun ei juuri jää, sillä se kuluu lymytessä pusikossa, vaanien uutta uhria. Naaras tarvitsee veriaterian, jotta se saisi paljon hyviä munia aikaiseksi. Naissääski saattaa näyttää olevan näennäisesti pusikossa levossa, mutta sen aistit ovat koko ajan valppaana. Se lähtee heti liikkeelle kun tieto tuntosarviin tulee, että nyt lähestyy joku lämminverinen. Hyttyset etsivät uhrinsa hengityksen hiilidioksidin, ihon lämmön ja tuoksun perusteella.

Naaraat elävät yleensä muutaman viikon luonnossa, joskin ne pääsevät usein vain parin viikon ikään. Osa jää kiinni hämähäkinverkkoon ja linnutkin niitä syövät. Vaikka Pentti Linkola ei iholtaan hyttystä hengiltä läpsäissyt, vaan puhalsi sen muille ateriointipaikoille, riittää meitä muita kyllä niiden kiukkuisiksi tappajiksi.