Kun mikään ei riitä

Eilen kirjoitin Putinista, joka nyt peräänkuuluttaa ulkomailla olevaa Venäjän omaisuutta. Vaikka blogini oli hulluudessaan puhtaasti mielikuvituksen tuotosta, ei se näköjään ollutkaan aivan puuta heinää, sillä samoilla linjoilla on aamulla ilmestyvän itapäivälehden kuvankaappauksen tuusulalainen evp-kenraali, joka vaikuttaa valtakunnan asioihin nykyisin kansanedustajana. 

Maan viimeisessä suuressa myllerryksessä kommunismi menetti valtansa ja peräti 15 valtiota sai itsenäisyytensä takaisin, joukossa myös Viro ja muut Baltian maat. Se on paljon ja kertoo myös paljon maasta, joka siitä huolimatta taitaa edelleen olla pinta-alaltaan suurin, itsenäinen valtio.

Koko Venäjän historian ajan se on hamunnut lisää maata ja valtaa, joka sotaa kokemattomilta suomalaiselta unohtuu liian helposti, myös itseltäni. Kuinka syvä totuus ja viisaus onkaan usean muistissa: "Ryssä on aina ryssä, vaikka voissa paistaisi."

Meillä on idässä naapuri, jolle ei ole koskaan mikään riittänyt. Eikä riitä nytkään, vaikka jossain vaiheessa tulee Putinia suurempi salvaja, sillä senkin jälkeen tulee uusia härkiä ja härkäpäitä. Se on kieroituneen ihmismielen surullisimpia puolia, jonka vuoksi maailma ei osaa olla sotimatta eikä ihminen tappamatta toista. Vaikka tilaa ja ruokaakin olisi yllin kyllin kaikille. Mutta samaa suuruudenhulluutta löytyy kyllä rajan tältäkin puolen, kuten toisesta kuvakaappauksesta näemme. 

Ihmisillä on myös tapa ja tarve muistaa historiaa valikoidusti ja rajalliselta ajalta. Niin venäisillä kuin suomalaisillakin. Moni tietää, että olemme entinen Venäjän suuriruhtinaskunta ja yrittää ajatella Venäjästä myönteisesti koska Lenin, Vladimir hänkin, antoi meille itsenäisyytemme.

Mutta ehkä olisi syytä selvittää ja pohtia omaa historiaamme kauemmas ja huomata, että vastaavasti läntisellä naapurillamme oli näppinsä vahvasti pelissä, että ylipäätään jouduimme Venäjän taskuun. Joten Putinin oppien mukaan monella maalla ja kansalaisella olisi oikeus peräänkuuluttaa nykyisenkin Venäjän alueelle jäänyttä sukunsa omaisuutta, sillä maa olisi ilman vuosisatojen aikana käytyjä valloitussotia huomattavasti pienempi.

Sen puki oikestaan eilisen blogin palautteessa mukavalla tavalla sanoiksi kaimani ja ystäväni, Jorma Lehikoinen Lapin portilta Kuusamosta: "Meilläkin on saamisia Jaakkimassa. Smirnov on rakentanut äitini vanhempien maalle talon ja muita rakennuksia."