"Vain Yksinäinen — Only the Lonely" versio 2

Aloitetaan Simo Silmun laulamalla Roy Orbisonin biisillä Vain Yksinäinen. 

Eilen haastoin mukaan tekemään yhdessä toiminta- ja tavoitesuunnitelmaa "Nettimaailmasta ja sosiaalisesta mediasta yksinäisyyden poistajaksi." Sain kaksi vastausta, joka on tietysti kaksi enemmän kuin ei mitään.

Iiris Jyväskylästä kirjoitti: "Mä toimin täällä pieneltä omalta osaltani juuri saman teeman parissa.

Todella tiedostaen sen, mitä on ei valittu, kivuista ja tarpeettomuudesta näyttäytyvä yksinäisyys ja sen mitä ainakaan en vanhetessani halua, enkä myöskään tahdo sitä muillekkaan!"

Ja Annika Tuusulasta vastaavasti: "Mä mietin jossain kohtaa, että haluaisin tehdä vaikka vuoden töitä istumalla erilaisilla penkeillä 8 tuntia päivässä, ihan vaan juttuseurana. Uskon että ne palkkakulut maksaisivat itsensä takaisin."

Hienoja avauksia molemmat, mutta nyt etsimme ja tavoittelemme jotain muuta kuin palkkatyökseen kuuntelijaa. Jotain enemmän kuin kelloa vilkuileva terapeutti tai sielunhoitaja, joka lopuksi sanoo ajan olevan tältä päivältä valitettavasti loppuun käytetty.

Tarkoitus on opettaa ja auttaa yksinäisiä perustamaan omat Facebook-sivut ja Messenger-tili, joiden avulla pääsee kontakteihin vaikka ympäri maailmaa kielellä millä tahansa, jos opitun kokonaisuuden maustaa Google-kääntäjällä. Mutta kyllä kotimaankin rajojen sisällä ja kielellä löytyy yksinäisyyteen apuja yllin kyllin.

Kerron esimerkin asian vierestä nyt ja toisen huomenna lievällä mielikuvituksella ytimestä. Meillä neljällä on yhteinen perheenjäsen, osaomistuskoira Niilo, joka asui kunkin luona neljäsosan vuodesta. Alusta alkaen se kiintyi 3-4 asunnon loukkuunsa ja on jokaisessa kuten kotona kuuluukin. 

Nykyisin Niilo on Jokilaaksossa vain vieraileva tähti, joten itselläni ei ole käytössä siitä alati uusia valokuvia. Mutta kun oli, jaoin niitä Facebook-sivuillani, joka huomaamatta poiki epävirallisen fanikerhon etupäässä lapsista ympäri maailmaa. Kaukaisimmat Niilon nettikaverit asuivat Afrikassa, Aasiassa ja Australiassa kotimaan lisäksi, jotka päivittäin kysyivät yksin tai aikuisten avulla uusia kuvia Niilosta.

Viimein lapset ja vähän vanhemmatkin keskustelivat kääntäjän avulla ja ilman keskenään omista lemmikkieläimistä, kotioloista, kavereista sekä koulunkäynnistä. Kuka ratsasti kamelilla, kuka oli isän mukana verstaalla ja kuka leipoi äidin kanssa. Niilo oli kuitenkin keskiössä koko ajan. Kun en enää saanut riittävästi uusia kuvia, on kerhokin hiipunut 😥.

Siinä sivussa monista lapsista tuli etäystäviäni, vaikka en ole heitä nähnyt enkä koskaan näe netin videokuvaa lähempää. Omalla laillaan on haikeaa ja surullistakin, kun alle kouluikäinen gambialaistyttö sitkeästi uskoi, että eräänä päivänä tuon hänen kotikyläänsä Niilon käymään.