Kirkollisvero

Yleisimmiksi kirkosta eroamisen syiksi suomalaiset ilmoittavat kirkon jäsenyyden kokemisen merkityksettömäksi, vähäisen tai puuttuvan uskon ja itse kirkollisveron. Hervannan Sanomat selvitti, mihin kirkollisveroa käytetään. Kysymyksiin vastasi yhtymäjohtaja Tapani Rantala Tampereen seurakuntayhtymästä.

Rantala kertoo, että kirkollisverolla mahdollistetaan seurakuntien toiminta, kuten jumalanpalvelukset, kasteet, rippikoulut, vihkimiset, hautajaiset, kirkkomusiikkityö, laaja työ lasten, nuorten ja kaiken ikäisten parissa, diakoniatyö, perheneuvonta ja esimerkiksi sairaalasielunhoito.

- Verovaroin ylläpidetään myös kirkkorakennuksia, jotka ovat kaikille avoimia hiljentymispaikkoja ja puhuttelevia arkkitehtuuriluomuksia, pohtii Rantala.

Syy erota kirkosta vuoden viimeisinä päivinä saattaa olla verokikkailu. Jos henkilö eroaa kirkosta ennen vuoden loppua, hänen ei tarvitse maksaa kirkollisveroa seuraavana vuonna, vaikka hän liittyisi kirkkoon uudelleen heti tammikuun ensimmäinen päivä.

Monesti kirkkojen ympärillä on myös hyvin hoidettuja hautausmaita, jotka ovat itselleni sijainnista riippumatta tärkeitä itsetutkiskelun paikkoja ja linkkejä henkilökohtaiseen menneisyyteen. Mutta en halua olla enkä kulkea kirkkomailla kuokkavieraana, vaan maksan kirkollisveron mielelläni.

Näillä näkymin en tule haudatuksi tuhkana tai muutenkaan seurakuntani maille, vaikka siellä on varattu paikka. Vaan olemme tehneet loppusijoituspaikan Jokilaaksoon, Ison kiven juurelle. Ajatus on matkan varrella avioeron myötä kärsinyt kolhuja, mutta messinkilaatankin mukaan vieressä on paikka Päivikselle.

Maksan kirkollisveroa eläkkeestäni 30-40 euroa kuukaudessa, jolle toki olisi käyttöä muuallakin. Mutta niin olisi ollut oluihin ja savukkeisiin käyttämilläni rahoillakin, joten se siitä. Minulle kirkollisvero on nimenomaan tunne-elämäni sijoitus tuonpuoleiseen.

Joskus olen ajatellut hautajaisia, jossa arkunkantajatkin ovat kirkon verovaroin seurakunnan puolesta. Kun ei ole ainuttakaan ystävää tai hyvästien jättäjää, on siinä jotain äärettömän yksinäistä ja surullista, joka voi olla omakin osani. Miksi esimerkiksi veljeni ja poikani, jotka eivät halua eläessäänkään pitää yhteyttä, tulisivat haudalle sanomaan hyvää matkaa tai tervemenoa? Eikä sitäkään voi vielä kukaan tietää, vaikka viime sanoinani huutaisin maailmalle: "Nahkurin orsilla tavataan."

Sanonta on levinnyt laajalti Länsi-Eurooppaan ja sitä käytetäänkin muun muassa hirtehisenä hyvästelynä. Se tarkoittaa, että kuolema korjaa erottelematta. Eli me kaikki lopulta olemme tasa-arvoisesti nahkurin orsilla.

Lipponen käytti sanontaa eduskunnassa vastatessaan kansanedustaja Mauri Pekkarisen kysymykseen, kertoiko toinen valtiovarainministeri Arja Alho Suomen Erm-tavoitteet etukäteen ulkomaille. Lipposelle sanonta tarttui hänen ollessa pääministeri Mauno Koiviston poliittisena sihteerinä 1979-1982. Hän tykästyi esimiehensä huumoriin ja hänen murjaisuihinsa.