Eilen tupsahti vieraita kaukomailta Morakotin aidon serkun ilmestyessä pihaan kanadalaisen puolisonsa kanssa. Oikein mukava pariskunta, josta rouvan olen kerran tavannutkin Siaminlahden toisella puolella. Mainiosti tultiin juttuun, jossa roikuin mukana minimaalisen, englanninkielen sanavarastoni kanssa. Huumoriakin oli matkassa, kun mies oli kurtannut vuokra-auton kyljen ruttuun menettäen samassa toisen peilinkin.
Päätettiin lähteä Lampamiin järven rannalle syömään minulle esitetyn kysymyksen ja vaihtoehdon kanssa. Että uskallanko autoon vai tulenko PeeCeeX-skootterilla perässä? Sanoin tulevani kyytiin, mutta ottavani kypärän matkaan varmuuden vuoksi, jos meno äityy vallan hurjaksi.
Matkalla kerroin olevani innossani ja uskovani tällä kertaa myös siihen, että nyt syödään mitä puhutaan. Sillä ainakin kymmenen kertaa olen lähtenyt samaan paikkaan Tatan sanoessa, että mennään jäätelölle. Ja tasan yhtä monta kertaa olen huomannut istuvani penkillä syömässä pikkurillin kynnen kokoisia siipiveikkoja sekä muita öttiäisiä.
Phatthalungissa on aika monta ehkä jonkun sadan metrin korkuista vuorta. Niistä ainakin yksi on matkailijoiden suosiossa, sillä sen uumeniin on kaivettu vaikuttava luolasto. Metalliportaat vastaavasti ulkoseinällä kannustavat hyväkuntoisia kiipeämään ylös. Silmämääräisesti arvellen askelmia on tuhat tai kaksi, vaikka eivät jatkuisikaan kuin rinteen puoleen väliin. Myös vuoren toisella puolella on toinen temppelialue ja toiset portaat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti