Voihan se olla osin laiskuuttakin, mutta ainakin niin kauan kuin perustamani Jokilaakson tila on ollut olemassa, ehkä noin 30 vuotta, on itselläni vähitellen jalostunut ajatus antaa tilaa kaikelle elämälle eri muodoissa.
Kun aikoinaan jäi käyttämättä viimeinenkin Jokilaaksoon myönnetty poikkeamispäätös, oli lopullisen suunnan valinnan aika, sillä tulevaisuutta tuumaillessani antanut mennä vanhaksi myös kaksi omakotitalon rakennuslupaa. Samalla euroja katosi taivaan tuuliin kunnon kodin verran.
Oli tullut viimein myös tarve reagoida suvaitsemattomuuteen. Kuten metsäkin kai vastaa, kun sinne aikani huudan. Senkin vuoksi lahjoitin Jokilaakson pienelle Elämän tähden yhdistykselle, jonka tehtävä on kaiken elämän suojeleminen ja elämänlaadun parantaminen, ja perustimme Jokilaakson luonnonsuojelualueen.
En osannut edes ajatella, että "antaa kaikkien kukkien kukkia vaan", ei istu ihmisten tarpeeseen säädellä monin eri tavoin muutakin kuin omaa elämää. Mutta minä sopeudun, mutta seison, vaikka yhteiskunnan pikkusielut käskisivät istumaan.
Mutta jokaisella asialla on ainakin kaksi puolta, niin myös kyykäärmeellä. Sillä Niilon toinen, ei pelkästään uhka, vaan myös riesa, ovat punkit. Niitä kyy syö vuodessa keskimäärin kaksisataa. Joten nyt kyy luikertelee punkkien alkukoteja aterioinaan poskeensa pistellen jonkun kerran kesässä Merikonttikodin pihan poikki, ja Niilo käydessään käyskentelee pääosin kytkettynä.
Eilen kirjoitin Jokilaakson lainsuojattomista kasveista, joilta lainsuojaa vievät ihmiset, jotka eivät käsitä tai hyväksy, että ilmastonmuutos tarjoaa elämisen mahdollisuuksia Suomessa muillekin kuin hanhiparville ja nykyisin osin metsästettäville kansallislinnuillemme.
Käytin melkoisesti aikaa lukemiseen ymmärtääkseni mitä vieraslajilaki tarkoittaa kaltaiselleni vastarannan kiiskelle. Hyvää oli, että Jokilaakson lainsuojattomat mamukasvit himalajanpalsameineen saivat oljenkorren tai ainakin jatkoajan elämäänsä.
Joten ehkä aikani riittää ja saankin kokea omakohtaisesti mitä tarkoittaa, kun yksivuotinen, aina uudelleen siemenestä aloittava palsami, elivoimainen mamu nitistää alleen kaiken enemmän tai vähemmän kantasuomalaisen kasvillisuuden. Käy kai kuten Itäkeskuksessa, jossa suomi taitaa olla vähemmistökieli.
Hyvin vähäistä somessa oli puolesta puhujien kirjoitettu anti myrkyttömästä palsamista, vaikka kasvia voi käyttää esimerkiksi parsan lailla ruokana. Minäkin laitoin sitä kerran tekemäni pizzan täytteeksi. Mielenkiinnolla luin myös keltaisen linkin alla olevan Seura-lehden artikkelin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti