Onko etanalla hampaita?

Tottakai puhun itseksesi, sillä tarvitsen silloin tällöin hyviä neuvoja. Mutta minäkään en tiedä kaikkea, vaikka joku luulee minun niin luulevan.

En esimerkiksi tiennyt etanoista vastausta otsikon kysymykseen enkä juuri mitään muutakaan. Vaikka olen tainnut niitä syödäkin Aasiassa. Etanat syövät radulalla, "raastinkielellä", joten niillä ei varmaankaan ole hampaita. Mutta ainakin yksi jalka on, joka on oikeastaan lihaksikas elin. Sen avulla etana liikkuu itse tuottamansa liman päällä. Neljä tuntosarveakin on, jotka nykytiedon mukaan ovat aistinelimiä.

Ylemmissä, pitkissä tuntosarvissa sijaitsevat mustat pisteet ovat kotilon silmät. Alemmat tuntosarvet ovat erikoistuneet maku-, tunto- ja hajuaisteihin. Sen sijaan en tiedä mitä niistä pyysin näyttämään, kun lapsena ja vähän aikuisenakin loruttelin: "Etana, etana näytä sarves onko huomenna poutaa."

Sateinen ja kostea ilma on parasta aikaa etanoiden bongaamiseen ja omassa lähiympäristössään voikin tutustua erilaisiin etanoihin, joita Suomen luonnossa on 22 lajia. Metsäetana on yleisin ja siksi siihen useimmiten törmääkin. Se ei ole haitallinen, eikä sitä ole syytä hävittää.

Etana on aina kotilo, mutta kotilo ei ole aina etana. Harmiton veikko tai veikotar tavallinen etana lienee ja arvatenkin merkittävän hyödyllinen eläjä ötökkämaailmassa. Mutta ei aina eivätkä kaikki, sillä senkin heimoon kuuluu ei toivottuja mamuja.

Espanjansiruetana ei ainoastaan tuhoa kasvustoa, vaan sillä on muitakin haittavaikutuksia. Sen erittämä lima sisältää bakteereja ja levittää tauteja, jotka voivat olla vaarallisia sekä ihmisille että kotieläimille. Espanjansiruetana saattaa myös kantaa koirille vaarallista sydänmatoa.

Yhteiskoulussa yhtenä aineena oli luonnontieteet, vuorotellen kasvi- ja eläintiedon tunnit. Pidin enemmän eläintiedosta, sillä olen aina pitänyt eläimistä. Kasvitiedettä mukavampaa se oli siksikin, että kesäisin ei tarvinnut kerätä eläimiä kasvien tapaan eikä liiskata puristinten välissä hengiltä. Ei tarvinnut myökään opetella eläinten latinankielisiä nimiä ja heimoja.

Silti jotain on matkan varrella latinastakin takkiin tarttunut. Ilves on lynx lynx ja ihminen on homo homini lupus - susi toiselle ihmiselle. Plautus käytti sanontaa kuvaamaan ihmisen itsekkyyttä. Hobbes tarkoitti myös sitä, että itsekkyys johtaa ihmiset sotimaan toisiaan vastaan elämäntaistelussa. Kuinka totta se onkaan, kun ajattelen Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainan kansaa vastaan.

Vaikka luomakunnassa lienee monenlaista eläjää, jotka tappavat muita ja omaakin heimoa muistakin syistä kuin uhan alla tai nälkäänsä, on ihminen itsekkyydessään tappajista pahimpia. Tästä ominaisuudesta luomakunnan kruununa itseään pitävälle ei kovin korkeaa arvosanaa irtoa.

Mutta ei irtoa paljon pisteitä yhdestä ominaisuudesta kotikissallekaan, vaikka niistäkin pidän. Se tappaa ihmisen ymmärryksen mukaan huvikseen niin pikkulintuja kuin hiiriäkin. Joiden kanssa se harrastaa kuolemanleikkiä loppuun saakka eikä useinkaan edes syö saalistaan.

Pelkästään maapallo on täynnä mysteerejä ja arvoituksia. Mielikuvituskaan ei riitä käsittämään mitä eläimillä ja kasveilla on tarjottavana, josta kaikesta voimme hyötyä ja parantaa elämänlaatua monin eri tavoin. Ruuan lisäksi esimerkiksi lääketiede on löytänyt avun lukuisiin vaivoihin ja sairauksiin luonnosta. Ehkä eläinten ominaisuuksista tiedämme eniten koirista, joiden taival ihmisten kanssa on kestänyt kymmeniä tuhansia vuosia.

Uskoo sitten ihmistä suurempaan tai ei, ensimmäisessä luomiskertomuksessa meidät on asetettu "hallitsemaan" maata ja merta ja kaikkea niissä elävää. Sitä valtakirjaa me käytämme suruttomasti surmaamalla eläimiä ja toisiamme myös huviksemme. Jos ei kissa tappamisen vimmassaan voi mitään luonnolleen, niin samoinko on ihmistenkin laita?