"Terve. Sahanranta eli Sahis sai nimensä alueella sijainneesta Savimaan sahalaitoksesta, joka sittemmin siirtyi nykyisen Sahankulman alueelle.
Sahiksessa ei ollut laituria, mutta puiset tikkaat helpottivat veteen pulahtamista. Meille pikkupojille uimapaikka oli sen verran syvä, että mutapohjaan ylettääkseen piti oikein ponnistella.
1950-luvulla asuin nuorisoseurantalo Väinölässä. Viereisessä ns. terveystalossa asuivat terveyssisar Liisa Lepokivi ja hänen lakimiespuolisonsa Arvo Lepokivi. Koska he olivat lapsettomia, minusta tuli heidän lellikkinsä. Niinpä Arvolle oli kunnia-asia opettaa minut uimaan alle kouluikäisenä. Tuloksiin johtanut opetus tapahtui Sahiksessa.
Uimapaikan erikoisuus oli veneväylän toisella puolella kasvanut kaislikko. Se muodosti sellaisen maton, että sen päälle kevyt pikkupoika voi kavuta seisomaan. Kun edestakaisen uintimatkan portaiden ja kaislikon välillä oli suorittanut ensimmäisen kerran, tuntui rehvakkaalta!
Sahis oli myös hyvä onkipaikka. Peltosen Maken ja Sepen kanssa olimme todella usein vavan varressa.
Näkki alias Martti Mäkinen"
Aamulla jatkoin uimapaikkojen metsästystä. Tällä kertaa Tuusulanjärven eteläpäästä, mutta huonolla menestyksellä. Kävin kokeilemassa koirille tarkoitettua rantaa ja sen vieressä ollutta Tuuskodon laituria, josta ei päässyt veteen, kun ei ollut portaita. Tai olisi päässyt, muttei muuta kuin isolla vaivalla ylös. Ehkä näillä vuosirenkailla ei niinkään. Koirarannan ongelma oli päänkokoiset kivenmurikat, kun vettä oli polviin saakka. Lähes sama juttu oli Kirkkorannassa. Uimaan pääsin vasta, kun hipsin hissun kissun kuin salaa, anivarhain Gustavelundin yksityisrannan venelaiturille, jonka päässä oli portaat veteen.
Muistelen, että apulaispormestaria myöten on peräänkuulutettu ajoteiltä näköaloja järvelle, joita puut rajoittavat. Sen sijaan en juuri muista kunnan luottamus- tai virkahenkilöitä, jotka olisivat haikailleet uimapaikkoja tai -rantoja Tuusulan puoleiselle järvelle. Mahdollisesti päättäjämme ajattelevatkin, toisin kuin Järvenpää, järven olevan kaikkea muuta, muttei uimista varten. Tai ehkä monilla on omat altaat sekä mökkirannat ja kun ei ilmene tarvetta itsellä, ei sitä tule pidettyä tärkeänä muillekaan.
Tätä ihmettelimme yhdessä aamulla montenegrolaisen pariskunnan kanssa, joka oli yöpynyt matkailuautossaan Koskenmäen padon luona rannassa. He totesivat, että kaunis järvi, mutta on outoa, jos siinä ei voi uida kolmen, pienen lapsen kanssa? Itsekkäänä tuusulalaisena tympäisi sanoa, että Järvenpäässä sitä voi harrastaa samassa järvessä monessakin paikassa.
Mutta en vielä luovuta ja huomenaamulla ajan Fjällbon puistoon katsomaan sen laiturin uimamahdollisuuksia. Samoin kuin Näkki blogini alussa kirjoitti Saharannasta, kysyn nyt, että missä olisi hyvä tai edes mahdollista uida ja pulikoida lasten kanssa kotikuntani puolella maakuntajärvessämme?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti