Älylaitteeni

Eilen kirjoitin sähköisen kuva- ja äänimaailman antavan minulle paljon. Enkä ole vain saaja tai vastaanottaja, vaan jaan vastaavasti muille minulla olevaa. Google kertoi kuukausikatsauksessaan julkaisemiani sisältöjä katsotun kesäkuussa yli 100 000 kertaa. Mitä sisältöjä he sillä mahtavat tarkoittaa, sitä en tiedä. Minulle se on iso määrä, mutta ei kaikille. Sillä joku päivä sitten suomalainen nainen sanoi julkaisevansa eri alustoilla siivouksesta kai kaikkea mahdollista. Seuraajia on 15 miljoonaa.

Aikani kuluksi jaan myös kokemuksia ja arvioita paikoista, joissa olen käynyt. Se on mahdollista koska olen antanut Googlen karttapalveluille luvan seurata minua missä maailmankolkassa kuljenkin. Luulen siitä olevan joillekin hyötyä, sillä itsekin luen muiden palautteita, kun etsin johonkin asiaan mieleistä palvelun tuottajaa.

Itselläni olevan jakamiseen ja ylipäätään somemaailmaan käytän paljon aikaa, jonka olen pääosin ottanut television katselusta. Merkityksellisimpänä tai eniten energiaa vieviä ovat blogit, joita olen kirjoitellut päivittäin vuosikaudet. On hauskaa törmätä toisella puolen palloa ventovieraiseen, joka sanoo: "Terve. Et minua tunne, mutta minä tunnen sinut, sillä luen blogejasi." Joskus syntyy kirjoitetusta perinpohjainen livekeskustelu, mielipiteiden vaihto sekä tuttavuus, joita olen käynyt myöhemmin harkintani mukaan tapaamassakin.

Myös Morakotiin olen luonut ensikosketukseni netissä. Hän on parasta mitä minulle on viime vuosina tapahtunut. Hyötyäkin on monin tavoin, sillä eilen hän löysi neljä vuorokautta kateissa olleet Vanharouva Avensiksen avaimet pihapiirin heinikosta. Ehkä ne olivat pudonneet sinne metsäwc-reissullani, en tiedä.

Tekstien lisäksi jaan virtuaalimaailmaan valokuvia, joita eilen sähköisissä kuvapankeissani näytti olevan yli 20 000. Sekin on iso määrä. Niitä Google julkaisee näytölläni koko ajan vaihtuvina taustakuvina ja muutenkin. Tekeepä se kuvasarjojakin usein jokun teeman ympärille. Ne tuovat alati huononevan muistini ja miksei muunkin virkeydeksi paljon iloa, mutta myös haikeaa sekä surullisia muistoja.

Olen lukenut, että korvien välin käyttäminen ristikoiden täyttämiseen on elon vireydelle hyväksi. Uskon monipuolisella älylaiteen käytöllä olevan samoja vaikutuksia. Mutta huomenna lähden Morakotin, Ritvan ja Hannun kanssa päiväseltään Tallinnaan lounaalle. Sekin on hyväksi mielen virkeydelle. Starttaamme aamulla Jokilaaksosta harmaalla Vanharouva Avensiksella. Sitten jatkamme Rastilasta metrolla sekä seiskan ratikalla Länsisatamaan ja Itämeren lahden yli Finlandialaivalla. Lopuksi Tallinnan satamasta vanhaan kaupunkiin etsimään pihvipaikkaa, ei kävellen, mutta ehkä ratikalla tai vossikalla. Ilmojen säätäjäkin on luvannut näyttää 🌞iset kasvonsa.