Soineja moneen menoon

Suomalaisessa mytologiassa yksi Kalevan 12 pojasta on Soini, jonka lisänimi on Kalkki. Kristfried Ganander kertoo Mythologia Fennicassa Soinin olleen veijari syntymästään lähtien. Hänet myytiin Karjalaan Köyrötyinen -nimiselle sepälle, joka laittoi miehen töihin. Vanhoissa runoissa kerrotaan Soinin lapsenpiikana ollessaan tappaneen lapsen, paimenena ollessaan kutsuneen karhut ja sudet syömään karjalauman ja lopulta yllyttäneen karhun repimään emäntänsä reiden kostoksi leipomastaan leivästä, jonka sisään tämä oli pannut kiven.

Soini on Suomessa paitsi sukunimi myös paikannimi. Maassamme on yhteensä 36 sen nimistä paikkaa ja Venäjän puolella Karjalassakin ainakin yksi. Paikkojen tyyppi on asutuskohde, kunta, kylä, kaupunginosa, kulmakunta, maastokohde, metsäalue tai talo. 

Mutta etunimikin Soini on. Esimerkiksi miesten keihäänheitossa ennen kouluikää syntymävuottani lukunottamatta Soini Nikkinen oli Suomen mestaruuskisoissa aina mitaleilla. Soini oli myös varsin suosittu naisen etunimi Suomen alkuaikoina, kansallistuntomme ollessa voimissaan. 

Liisa, ensimmäinen vaimoni käytti liikkuessaan paljon pyörätuolia ja oli silloin tällöin loistavalla huumorilla matkassa. Hän sanoi, että valtakunnassa on kaksi Soinin vaivaisakkaa. Toinen on hän ja toinen on Soinin kunnan kirkon edessä kerjäämässä rahaa. Jossain minulla on valokuvakin näistä kahdesta vierekkäin. 

Happamin Soineista on Timo. Hän toivoi sanomalehti Karjalaisessa vuonna 2000 seuraavaa: "Kun löytyisi oikea mies, puolueen kannatus nousisi nopeasti 10 prosenttiin. Profeetallinen hahmo, jonka kautta ihmiset voisivat huutaa tuskaansa ulos." 

Ja löytyihän se. Tony Halme, joka oli toiminut esimerkiksi portsarina, turvamiehenä, nyrkkeilijänä, showpainijana ja mainos­kasvona, pääsi eduskuntaan vuonna 2003 perussuomalaisten riveissä. Luulen, että ilman Halmeen ääniä, Timosta ei koskaan olisi tullut edes kansanedustajaa.

Halme oli lahjomaton näkemyksissään. Paitsi, että hänen mielestään Suomeen ei kaivattu ulkomaalaisia, Japanissa hän valitti, kun siellä oli ”niin helvetisti vinosilmiä”. Aatemaailmaa täydensi jalkaan tatuoitu SS-kotka.

”Eihän Suomi muuttunut Tony Halmeen toimesta, mutta oli kyllä tuomassa muutoksen puroja, jotka sitten myöhemmin jytkynä ja joita sen jälkeen on ollut vahvasti liikkeellä”, Timo Soini pohti aikoinaan.

Kun Timo luopui Perussuomalaisten puheenjohtajuudesta, oli hän sovitellut mantteliaan mieleiselle takinkääntäjälle. Puolueväki päätti toisin ja valitsi veturiksi Jussi Halla-ahon. Mutta Persut ei uponnutkaan, vaikka Soini pikkusieluisuudessaan vei mukanaan puolueen ministerit. Käytännössä seuraaviin vaaleihin loppui kaikkien "seuraa johtajaa Sinisten" taival Arkadianmäellä.

Ehkä he kaikki Timo Soinia lukuunottamatta ovat päässeet siitä yli. Timolla on yhä suu täynnä happamia pihlajanmarjoja. Hän on narri pellepuvussa, jota jotkut sanovat liituraidaksi.

Pekka Vennamosta herrahissi teki kaikkea muuta kuin isänsä Veikon kaltaisen aatteen miehen. Valta valoi hänestä mustalla autolla kulkevan Postin pääjohtajan. Kun katsoin Timo Soinia ministerinä puku päällä, oli ulkoinen olemus kuin Pekka Vennamon. Mutta Timo oli ennen valtaa poliittiselta sisällöltään nolla, sitä hän oli ministerinä ja sitä hän on nyt. Sinällään arvostettavan uran jälkeen on paljastunut katkera mies, jolla on takanaan loistava tulevaisuus. Jota sitäkään ei olisi ollut ilman Tony Halmetta ja joka edelleen luulee tietävänsä kaiken.