Hanki oma elämä

Joskus on päiviä, jolloin melkein kaikki menee yli olemattoman tukanrajan ja joskus on päiviä, jolloin pienikin asia jumiutuu kerrosten välille. Mutta en ole ainut, sillä niin on monen muunkin laita. Pahimmillaan lienee niin, että jollakin ei ole ikäänkuin omaa elämää elettäväksi lainkaan. Tai sitten on tuhottomasti virtaa eikä oma elämä riitä, vaan sen lomassa on elettävä toistenkin taipaleita; kuten syömisiä tai syömättä jättämisiä. 

Tätä jäin toissapäivänä pohtimaan, kun matkamies jakoi netissä kokemuksia Finnairin Thaimaan lennon mielestään kehnosta ruuasta. Tähän löytyikin tuotapikaa rinnallakulkijoita, joista yksi sanoi ruokakuvasta, että näyttääkin aivan koiran oksennukselta. Toinen, ettei kyllä näytä, johon kolmas, että sitten ei oltu samalla lennolla. Aivan kuin ruoka-annoksesta voisi päätellä lennon päivineen ja numeroineen.

Yhtä keskusteluun osallistunutta pidettiin omituisena hänen sanoessaan, että ruoka oli oikein hyvää. Ilman vastakaikua jäi hänkin, joka kysyi, että jos safka on kelvotonta, miksette tuo koneeseen omia ruokia mukana. En minäkään lentokoneen ateriosta mitään makuelämyksiä odota, mutta syön mitä nokkani eteen tuodaan, sillä se on syötäväksi tatkoitettu ja olen siitä maksanut tai se kuuluu muuten lipun hintaan. Oma lukunsa oli hänkin, joka sanoi heittävänsä napin poskeen nousukiidossa ja lentoemäntä tai stuertti herättää, kun pyörät koskettavat maata kellonympäryksen jälkeen Bangkokin lentokentällä. Itselleni on Finnairilla matkustaessa tärkeintä suora lento.

Toisten ruokiin kajoaminen ei jää Suvarnabhumin lentokentälle, vaan seuraa mukana esimerkiksi Pattayalle. Varsinkin, jos joku kysyy netissä hyvää suomalaista ruokapaikkaa tai haukkuu niiden palvelua ja muuta tarjontaa. Joku ei ymmärrä lainkaan miksi ylipäätään lentää pallon toiselle laidalle syödäkseen suomiruokaa. Toinen taas ei ymmärrä edes suomibaariin menemistä saati kotimaan kansalaisten tapaamista. Olenkin odotellut milloin jonkun käämit kuumenee Hartwallin lonkero- tai Oululaisten hapankorppukauppaan Jomtienin seudulla 🤣🤣. 

Eräs saa vatsanpuruja väärin kirjoitetusta condon nimestä tai vastaavasta, joku liian suuriäänisestä, 7-Elevenin kassalla etuilevasta maatuskasta tai kirkuvista lapsista, kuka mistäkin. Mukana mesoamisessa olen minäkin, joka en vastaavasti ymmärrä iso- tai pienivatsaisia, harmaantuvia suomalaisia äijänköriläitä, jotka sanovat ajavansa yhä mopoilla kuten teineinä konsanaan, vaikka koko Thaimaassa ei ole mopedeja 🤣🤣. Mutta kaipa se on pääasia, että puhutaan tunteella vaikka hyvää päivää kirveenvarsista kuin oltaisiin tuppisuina vanhojen variksenpelättimien tavoin. 

Oikeasti omassa elämässäni on elämistä riittämiin, jotta saisin sen aikanaan kelvolliseti pakettiin ja voisin todetta: "Kiitos vähän sinne sun tänne, olen käyttänyt sen kaiken, joka minulle annettiin." Mutten tiedä sitäkään onko meistä tullut luojamme kaltaisia, vai olemmeko vain sattumia elämän käsittämättömässä kiertokulussa.

Mutta jos on, kuten on tarkoitettu, ehkä jotain on mennyt vikaan. Sillä itseään luomakunnan kruununa pitämä ihminen tekee turhaa ja tappaa toisiaan ilman järjellistä syytä enemmän kuin mikään muu elävä olento. Siinä valossa pihan harakkakin on viisaampi, joka ei puuhasta juuri mitään ylimääräistä, vaan kyttää milloin osaomistuskoira Niilon ote herpaantuu Jokilaakson nurmikon herkkupalasta päästäkseen viemään sen poikasilleen tai laittamaan omaan pötsiinsä.