Olin taas väärässä

Eilen tein länsiruokaa Tatan toimiessa pokkeuksellisesti apukokkina. Keitin perunoita, paistoin ajan patinoimalla pannulla kolme possun kyljystä ja valmistin omannäköisen kastikkeen. Veteen tehtyyn laitoin makua tuomaan tavallista ja valkosipulia, tuoreita kurkun- ja tomaatinsiivuja ynnä pippuria sekä suolaa. Ketsuppia ja jotain muutakin thaikielisestä pullosta sinne lorautin.

Kun silmä vältti, Morakot lisäsi joukkoon omia yrttejään ja mausteitaan. Niistä en tiedä paljonkaan, vaan laitoin varmuuden vuoksi silmät ja suun kiinni. Sitten kaadoin koko satsin teräskulhosta paistinpannuun, kypsien pihven joukkoon. Samaan rasvaan, jossa olin paistanut oliiviöljyssä lihatkin. Ammattikokkien näköisinä maistelimme tuotosta aina välillä lusikalla toisillemme nyökytellen ja silloin tällöin jotain lisäten.

Koko juttu sai sitten kiehahtaa tovin, jonka jälkeen kaadoin perunakattilasta veden pois ja asetuimme syömään. Hyvää oli. Vähän samaan tapaan kuin armeijan pakista syöty herkekeitto näkkileivän eli vanikan kanssa. Pakkaspäivässä sissiteltassa nukutun yön jälkeen. Tatan ulkokeittiön varustus on samassa eksoottisessa sarjassa yksilevyisine kaasukeittimineen. 

Yhdessä kyljyspalassa oli nahka tallessa, jonka toki olisimme voineet syödä muun lihan joukossa paikalliseen tapaan. Mutta mehän teimme ruokaa soinimaiseen tapaan, joten leikkasin sen pois ja annoin tällä kertaa ruskelle kissalle, jolla oli häntäkin tallessa. Sepä ei kelvannutkaan, vaan katti käänsi selkänsä, nosti häntänsä, näytti takapuolensa ja käveli mielenosoituksellisesti matkoihinsa.

Minä siinä sitten tovin tuumasin pieni pala porsasta sormien välissä, että mitäpä tälle teen, kun pihaan asteli kukko kanalaumansa kanssa. Heitin valkoisen siivun niille. Sen onnistui poimimaan nokkansa väliin yhdeksän pikkutipun kanamamma, joka lähti nahka suussa viilettämään pitkin pihaa koko kanasuku perässä.

Siinä selvisi sekin missä olin väärässä, sillä kana ei olekaan kasvissyöjä, vaikka mummolassa niille annettiin vain jyviä. Kuten minäkin myöhemmin omilla kanoilleni. Joista yksi pääsi aikoinaan televisioonkin MTV:n Kymmenen uutisten kevennykseen lonkkaleikkauksen jälkeen. Nyt tiedän, että kana on kaikkiruokainen, jolle kelpaa niin kasvi- kuin eläinperäinen ravinto. Kanan ravintoa luonnossa ovat kasvinosat (siemenet ja nuput) sekä maasta löytyvät madot, hyönteiset ja toukat.