Hetken asiaa ajattelin, sillä kerran soitti aamuradion marmatustunnille alan mies sanoen näkönsä menneen niin huonoksi, ettei meinaa selvää päivää nähdä 🤣🤣. Se vaiva ei juomalla eikä silmäleikkauksella parane. Pikku paussin voi saada, jos leikkauttaa silmien sijaan antabuskapselin mahanahan alle. Näkisi edes pikku pätkän selvinpäin maailmaa väreissä.
Näillä tiedoilla asustan tällä erää viimeistä viikkoa Seven Seasin thai- ja talvikodissamme, sillä edessä on vahdin vaihto. On Päiviksen vuoro tulla. Mukava on kuitenkin asua muistojen keskellä yhteisessä kaukomaan kodissamme, jossa on jaettu paljon muutakin puoliksi kuin elämää. Kun eilen kurkkasin vaatekaappiin, olivat hyllyt ja hengaritkin fifty/sixty molemmille. Henkari tai hengari on muuten vain väärennös ruotsinkielestä. Oikein olisi sanoa vaateripustin.
Itse olen edelleen menossa autolla ja junalla Siaminlahden kiertäen noin 1000 kilometrin matkan Phatthalungiin. Siellä ei kerrotun mukaan farangeja juuri näy. Ja jos näkyy, heille ei paljon puhuta eikä tarvehditä. Miten puhuttaisiinkaan, jos ei ole yhteistä kieltä.
Vaikka Jomtien Pattaya Beach Facebook-ryhmä nimensä mukaisesti painottuu aasinsiltojakin pitkin seudun asioihin, muustakin kirjoitan, vaikka se(kään) ei ole kaikkien mieleen. Kerran joku ihmetteli taustakuvaakin, joka ei ollut rannalta. Ehkä hän ajatteli, että ryhmän nimen vuoksi olisi pitänyt olla. Mutta niin se on joskus muissakin ryhmissä, että mikään ei sovi kaikille. Kerran jaoin kirjoituksen, joka kertoi puoliksi Filippiineiltä. Siihen joku kaipasi saatesanoja, kun kyseisen maan osuus alkoi vasta puolesta välistä.
Jos keksin kirjoitettavaa lahden toiselta puolen, jaan niitä myös mainitussa Pattayan seutuun painottuvassa ryhmässä. Eikä siihen tarvita edes aasinsiltoja, sillä sama maa, sama kieli, sama valuutta, samat ihmiset ja rannoilla sama vesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti