Presidentintekijät ja elämämme raamittajat, osa 1

Sen verran on ikää, että olen äänestänyt Kekkosta presidentiksemme, vaikka muut veivät viimeisestä valinnasta kansalta poikkeuslailla äänestysmahdollisuuden. Samaan aikaan nauroimme Neuvostoliitolle, jossa sai äänestää ainoaa ehdokasta. Huomaamatta, että meillä ei saanut äänestää sitä ainuttakaan. En muista, miksi äänestin Kekkosta, mutta ehkä siksi, että häntä äänestivät melkein kaikki muutkin. Hän taisikin saada kerran yli 80 prosenttia annetuista äänistä. 

Perustuslain mukaan tasavallan presidentin valitsee nykyisin kansa suoralla vaalilla syntyperäisistä Suomen kansalaisista. Ehdokkaita voivat asettaa puoluerekisterissä olevat puolueet, joiden ehdokaslistoilta on valittu presidentinvaalia edeltävissä eduskuntavaaleissa vähintään yksi kansanedustaja sekä vähintään 20 000 äänioikeutetun perustamat valitsijayhdistykset. Äänestää saavat 18-vuotiaat suomalaiset ja äänioikeuden voi menettää vain menettämällä kansalaisuutensa. 

Koivistoakin olin tekemässä presidentiksi. Siihen muistan monta syytä. Yksi oli, että äiti oli ompelijatar ja isä puuseppä, joka tuli uskoonkin jossain vaiheessa. Eikä tainnut sen jälkeen tehdä lauantaisin töitä, koska piti sitä pyhänä. Aikuisena poikakin kertoi uskovansa Jumalaan ja vihaavansa ateisteja ”koska he haluavat itse tulla jumaliksi ja luulevat ymmärtävänsä asioita, joita kukaan ei ymmärrä”. Sotakokemuksistaan hän sanoi, että ”kun on ollut mukana pelissä, jossa oma henki on panoksena, niin kaikki muut pelit ovat sen kokemuksen jälkeen pieniä.” Kuolinilmoituksessa oli Mauno Koiviston omat sanat: "Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin." 

Minulle Manu oli koko kansan presidentti. Kansanmies, joka suoritti Hyrylässä asevelvollisuuttaan puoli vuotta. Työtään hän teki Turun satamassa, kunnes politiikka vei mukanaan. Harrastuksena Koivisto pelasi lentopalloa ja vastaavasti myöhemmin presidentiksi päätynyt Ahtisaari golfia. Kansan suussa kiertääkin tarina, jonka mukaan Koivisto olisi sanonut, että hän vaihtaa lentopallon golfiin sen jälkeen, kun ei enää osu liikkuvaan palloon 🤣.

Minulla on omat, persoonalliset syyni presidentin valinnalle. Tunnetta ja oletettua tietoa, joilla ei juuri ole tekemistä sen kanssa kuinka hyvin uskon ehdokkaani hoitavan työnsä. Jos se edes on työ, sillä siitähän ei taideta maksaa palkkaa, vaan veroton palkkio. Ehkä sekin on eräänlaista veronkiertoa, kun ajattelen, että itse maksan veroa elämäni loppuun jokaikisestä eläkekolikostakin. Vasta pestin hoito osoittaa kuinka kukin vuorollaan selviää. Vaalikampanjathan ovat itse asiassa vain kohteen myymistä kansalle, jossa pärjää välillä huono tarjokas hyvällä markkinoinnilla paremmin kuin hyvä huonolla.