Väärien valintojen asiantuntija * 340

Olen kirjoittanut kirjaani, Väärien valintojen asiantuntija, nyt yli 11 kuukautta joka päivä, mutten riviäkään maailmasta, missä olen viettänyt neljännesvuosisadan. Olisikin outoa puhua eletystä elämästä, muttei sanoa mitään Unimaailmasta. Itselläni se on pääosin kaunis, muttei aina eikä kaikille, sillä Hofmannin kauhusadussa Sandmann heittää unihiekkaa ja varastaa lasten silmät.

Oma toimittajani ei ole näin tehnyt. En myöskään muista milloin hän olisi viimeksi tuonut sinisissä töppösissään unihiekkaa ja hieronut sitä silmiini niin, että uni olisi riittänyt yhtäjaksoisesti läpi yön. Vaikka valvonkin joka yö, uni on ollut myös eräänlainen turvasatama, sillä elin esimerkiksi lapsena jakson, jolloin itkin itseni joskus uneen, kun olin päättänyt, että aamulla surmaan itseni. Aina Nukkumatti paransi sieluni haavat ja aamulla olin jälleen yöllä saamani, uuden elämänlangan virtaa täynnä.

Kerran innostuin tekemään Merikonttikotiini intiaanien vanhan taikakalun. Unisiepparin, jonka tehtävä on pitää kodistani loitolla painajaiset ja muut pahat henget. Se on selvinnyt tehtävästään kelvollisesti. Kotini henkien vartijassa on paljon maailmalta keräämiäni unien houkuttajia sekä onnenkaluja, mutta myös valtamerten simpukoita ja kiviä sekä lintujen, muun muassa kotilampeni joutsenten sulkia. Onpa siinä erityisesti unisieppariani varten, hopeasepän käsin tekemä iso lukkikin eli hämähäkki. Se hävittää lopullisesti houkuttimien houkuttelemat huonot unet. 

Minulla on ollut joskus myös ahdistavia yön riivaajia, joista erityisesti yksi vaivasi minua monena yönä. Siinä surmasin ihmisen ja piilotin ruumiin isoon arkkuun, jonka kaivoin tietyn kallion kupeeseen, synkän kuusen juurelle. Mukaan laitoin kirjoittamani kirjeen, jossa tunnustin tekoni. Tapahtuma on yhä elävänä mielessäni ja uni oli niin todellinen, että olen käynyt paikkaa katsomassa, mutten löytänyt suurta kuusta.

Jokunen aika sitten veljeni pyöri usein mielessäni murehtiessani, ettei minulla ole tällä hetkellä tapaa pitää häneen yhteyttä. Yhtenä yönä Reijo tuli uneeni, kun joku toi siinä viestin, että hän oli kuollut. Herätessäni ilo täytti sydämeni, sillä huomasin kaiken olleen vain Unimaailmani tuotosta. Tuntui yhtä hyvältä, kun vuosien raittiuden jälkeen olin vain unessa aloittanut juomisen uudelleen.

Itselleni unet ovat loppujen lopuksi aika iso asia, sillä nukun kolmasosan elämästäni enkä tiedä siitä ajasta paljoakaan. Unessa olen rakastanut ja unessa olen vihannut ja lentänyt kaiken yläpuolella linnun lailla. Unessa olen itkenyt, unessa olen nauranut, vihannut, lyönyt ja antanut anteeksi. Itseltäni varsin salattu, Nukkumatin valtakunta on jotain matkani ja iankaikkisuuden välimaastossa.