Väärien valintojen asiantuntija * 330

Covid 19 eli koronavirus vaikuttaa tätä kirjoittaessani yhä monen ihmisen eloon. Matkustamiseen liittyvä on edelleen vaikeaa tai loppunut kokonaan. Ruokapöydän antimet ovat vähentyneet monella perheellisellä sekä perheettömällä. Yksi suurimmista muutoksista itselleni on ollut, etten päässyt viime talvena Thaimaahan enkä muuallekaan Aasiaan. Tai filippiineille olisin voinut mennä, sillä syksyllä syntyneen Jorma Goza Soinin syntymätodistukseen olen merkitty isäksi, joka olisi avannut maan rajavalvonnan. En kuitenkaan lähtenyt, sillä päätin ottaa rokotteet Suomessa.

Sen sijaan teen nyt ystäväni Pentin kanssa minilomaa osa-autolla Viroon, Tallinnan seudulle tarkemmin. Uutisista olin käsittänyt, että määrätyin edellytyksin rajat ovat auenneet moneen maahan varsinkin heille, ketkä ovat ottaneet rokotukset. Tämän toteen näyttämiseksi matkassa lähti hammasharjan kera digitaalinen EU-koronarokotustodistus.

Yöpymispaikkaakaan emme varanneet, sillä ajattelin tilaa kyllä löytyvän. Vuosi aiemmin olin tehnyt samantapaisen matkan Päivin kanssa, jolloin ihastuimme kohtuuhintaiseen City Center Garden Campingiin. Omistajarouva olikin edelleen yhtä eloisa, suomeakin taitava, joka tarjoaa mahdollisuuksia telttapaikasta omaan huoneeseen. Tälläkin kertaa valitsin pressukankaisen, oman huoneen niin sanotusti yläpihalla.

Mutta palataanpa merimatkaan ja maahantuloon. En tiedä mitä rajoituksia viruksen vuoksi piti rajoilla olla, mutta meille niitä ei näkynyt millään tavalla. Lähdimme Vuosaaresta 20 kilometrin päässä Tallinnasta olevaan Muugaan Ekerölinen yhdistetyllä rahti- ja matkustaja-aluksella, jonne ei pääsekään kuin kulkuneuvon kanssa. Autosta ei tarvitse nousta laivaan mennessä eikä siitä lähtiessä. Automaattikamera tunnisti auton rekisterinumeron perusteella, että liput on hankittu, jotka rajavalvontaviranomainen omasta satamakopistaan vielä tarkasti. Autosta, sen vakuutuksista tai koronasta kukaan ei ollut kiinnostunut. Ehkä senkin työn teki minulle näkymätön robotti tai muu virtuaalihenkilö. Viron puolella ei ollut sitäkään pysähdystä vaativaa tarkastusta. Sen sijaan huomasin montakin kamerapistettä, jotka meidät rekisteröivät saapuneiksi.

Juuri ennen matkaamme olivat Pietarista palanneet jalkapalloturistit tuoneet tuliaisina nelisensataa koronatartuntaa tarkastuksen pettäessä. Tai oikeastaan Suomen viranomaisten niin päätettyä Vaalimaan rajanylityspaikalla. En voinutkaan välttyä ihmettelemästä logiikkaa tai sen puutetta, vaikka Vironkin tartuntaluvut lienevät korkeahkot. 

Vielä iltasella telttavuoteessani pimeyttä odotellessa pohdin minulle aukeamatonta viranomaiskäytäntöä. Kun Ruotsista lensi Suomeen, oli mentävä kolmen vuorokauden sisällä koronatestiin, kun rokotuksesta ei ollut kahta viikkoa. Sen sijaan, kun menimme laivalla Viroon, kukaan ei ollut edes kiinnostustunut rokotteista. Tai ehkä vaikeudet ovatkin vasta edessä, kun palaamme Suomeen.