Seuraavana odotin, että täytän seitsemän vuotta ja koulu alkaa. En siitä koskaan oikein pitänyt, mutta en inhonnutkaan. Se oli 16 ikävuoteen saakka itsestään selvyys ja kuului tavalla tai toisella jokaisen lapsen ja nuoren elämään. Siinä ohessa odotin, että täyttäisin 15 ja saisin ajaa vuotta aiemmin saamallani mopedilla yleisiä teitä. Tosin vuodessa olin rikkonut moponi siihen kuntoon, ettei se ollut tieliikennekelpoinen enää koskaan.
Saman ikäisenä odottelin myös ensimmäistä kesätyöpaikkaani, joka taisi olla linja-autokoritehdas Oy Wiima Ab, missä olin talonmies Nybergin apulaisena. Päätehtävä oli kukkien kasteleminen ja ruusupenkkien kitkeminen. Mieluisin muisto liittyy kuitenkin tehdasta öisin vartioiviin, kahteen saksanpaimenkoiraan. Jo ensimmäisenä päivänä Nyberg varoitti, että häkkeihin ei saa kukaan koskaan mennä, sillä koirat ovat todella vihaisia. Kuten olivatkin, mutta jo seuraavana päivänä minut yllätettiin istumasta häkkien lattialla, kun harjasin koirien turkkeja. Sen jälkeen myös vartiokoirien hoitaminen kuului tehtäviini.
Seuraava odotuksen aihe oli 18 vuoden ikä, jolloin pääsen ravintoloihin, saan ajokortin ja pyrin vapaaehtoisena armeijaan. Pääsin ravintoloihin, sain ajokortin ja pääsin armeijaan. Kahden vuoden kuluttua odotin jälleen ajokortin saamista. Tällä kertaa ammattiajokorttia, sillä haaveilin YK-joukoista ja rekkakuskin ammatista. Kortin sain ja menetin varsin pian, sillä yhdistin ravintolaelämän ja autoilun. Kunnes poliisit veivät ajolupani, jonka oikeus vahvisti parilla rattijuoppoustuomiolla. Tosin toisella kertaa ei ollut enää ajokorttiakaan mitä menettää. Joten menetin määräajaksi luvan sen hankkimiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti