Väärien valintojen asiantuntija * 91

Sain leipäni ja niiden päälle lisukkeet kolmekymmentä vuotta päihdehuollosta. Pääosin Jyväskylän Katulähetyksestä ja Sininauhakonsernista. Se oli hieno jakso elämässäni, vaikka mukaan mahtui myös valvottuja öitä. Huoli koko väestä piti hereillä. Mutta ehkä se kaikki oli myös osoitus sydämen palosta ja täydellisyyden tekevä viimeinen mauste.

Joka vuosi käynnistimme yhden uuden toiminnan tai investoinnin. Helpoimpia olivat hankkeet, joista ei perusteellisen pohdinnan jälkeenkään löytynyt häviävää tai kärsivää osapuolta. Päihdetyössä se ei ollut helppoa. Sen sijaan tuttua oli "ei minun takapihalleni".

Mutta ei aina, vaikka kyseessä oli päihtyneillekin tarjottavat palvelut. Oivaksi esimerkiksi kelpaa Kytökadun asumispalveluyksikkö ja päiväkeskus. Ehkä asukkaat ympärillä muistivat mitä oli meno ennen meidän tuloamme. Tai meistä ei tosiaankaan kärsinyt kuin aiemmin mainittu naapuri Kovanen, jolle tuli liikaa takseja varsinkin yöaikaan. Sekin korjaantui, kun hän sai pitää Halmekadun osoitteenaan ilman meitä. 

Toinen, vähintään yhtä tärkeä ohjenuora oli, että emme vetäneet kerralla kuin yhtä kivi- tai muutakaan rekeä. Oli sitten kyseessä investointi tai toiminta. Uuden hankkeen aloitimme vasta sitten, kun kaikki muu, jo olemassa oleva, oli taloudellisesti vankalla pohjalla.

Mutta oli kolmaskin tärkeä kokonaisuus. Se oli historia. Ammensin omasta ja muiden toimijoiden menneisyydestä onnistumiset, vastoinkäymiset, epäonnistumiset ja muut vaikeudet. Siitä kaikesta otin opikseni, sillä miksi toistaa muiden virheitä tai keksiä pyörää uudelleen? Tämän käsittämiseen on kyettävä pienentämään itsensä ja käsitettävä, että kaikki viisaus ei tosiaankaan istu omassa päässä.

Kun ajattelen Sininauhan toimijoiden ja Jyväskylän Katulähetyksen jälkeeni kokemia vaikeuksia, olen entistä vakuuttuneempi historiasta ammennettavan tiedon tärkeydestä. Lähdettyäni Sininauhasäätiön toimitusjohtajan vakanssilta oikeastaan vain yksi, vuosittain vaihtuneista päälliköistä tai johtajista on ollut kiinnostunut, kuinka Sininauhasäätiöstä ylipäätään onnistuttiin tekemään yksi alansa merkittävimmistä toimijoista Suomessa.

Kerran tutustuin Tallinnan vankilaan, sillä innostuin viemään sinne suomenkielisiä kirjoja. Johtaja oli kaljuksi itsensä ajanut, itseeni verrattuna nuori mies ja apulaisjohtaja, tyylikäs, vieläkin nuorempi nainen. Mutta he sanoivat viisaat sanat: "Kyllä, meillä päätettiin nuorentaa kerralla koko johto. Mutta vanhat ovat mukana ja he ottavat meidät kiinni, kun juoksemme väärään suuntaan."