Väärien valintojen asiantuntija * 85

Aiemminkin mainitsemani Markku Leinonen on tehnyt ansiokkaat historiikit Jyväskylä Katulähetyksestä ja Kuiville Pyrkivien Tuesta, joten en toistele kertaalleen kirjoitettua. Molemmat löytyvät myös nettiversioina, jos asia riittävästi kinnostaa. Mutta Katulähetys oli ja on yhä niin iso ja tärkeä osa elämääni, joten kerron jotain kaikesta sellaisesta, mitä ei pöytä- eikä muistakaan kirjoista löydy.

Olin aikani pyöritellyt mielessäni päällimmäisenä kaupungin hankkimia, käytettyjä parakkeja, minulle viipaletaloja, jotka odottivat käyttöä Metsä-Botnian tehtaiden pihamaalla Äänekoskella. Siellä niiden keskellä istuin eräänkin kerran. Pohjana pohtimiselle oli tapaamiseni Jyväskylän sosiaalijohtaja Veikko Piispan kanssa. Olin päässyt päihdehuollossa kelvolliseen maineeseen ja ehdotin hänelle, että jos kaupunki haluaa asunnottomille päihdeongelmaisille jotain muuta kuin juoppokämppiä, on Katulähetyksellä tai muulla toimijalla ehdotus. En nimittäin vielä silloin tiennyt mitä mahtanee tuumata yhdistyksen johtokunta kaupungista tai kaupunki yhdistyksestä, joten piti olla varatie, tarvittaessa toinen toimija. 

Reippaan viikon kuluttua Piispa pirautti ilmaisten kiinnostuksensa, joten istuttiin alas. Lupasin, että kaupungin ei tarvitse kuin hoitaa yhdessä sovitun mukainen talous kuntoon, niin me hoidamme loput talojen pystytyksestä toimintaan saakka. 

Itse asiassa taloudellinen yhtälö oli helppo laatia. Ei tarvinnut kysyä kuin asuntotoimistosta paljonko maksaa aravatuotantona 12 yksiötä. Siltä pohjalta oli helppo rakentaa suunnitelma 12 tukiasunnosta kodin tarvitsijoille ja luvata kaupan päälle päiväkeskustilat. 

Ehdotus piti sisällään myös palkkarahat toiminnanjohtajalle, jonka naamioin vastaavaksi työntekijäksi: "Hän vastaa palveluasuntojen ja Veljeskodin toiminnasta, toimii valvojien ja päihdetyönohjaajien lähimpänä esimiehenä, vastaa irtaimistosta ja kalustosta, tukiasuntotoiminnasta, osallistuu kouluttamiseen ja tukemiseen, järjestää harrastus- ja vapaa-ajantoimintaa, kehittää päiväkeskus- ja tukiasuntotoimintaa, toimii perheettömien ja pitkälle alkoholisoituneiden auttamiseksi, toimii yhteistyössä paikallisten sosiaali-, asunto- ja työvoimaviranomaisten kanssa sekä suorittaa muut yhdistyksen johtokunnan määräämät tehtävät."

Näin minusta tuli ensimmäisen kerran operatiivinen johtaja. Oma lukunsa oli toiminnanjohtajan valinta Katulähetyksessä. Päätös oli yksimielinen, joskin aistin, että yhdistyksen orastavan kasvun järkevyyttä moni pohti. Tähän olin varautunut. Myöhemminkin Katulahetys joutui punnitsemaan samaa kuten seurakunnan diakoniajohtajakin aiemmin vuokseni. Että ei voi päättää toteutuuko joku hanke vai ei. Voi päättää ainoastaan siitä, että jos suunnitelmasta kuitenkin tulee totta, niin onko se osa omaa toimintaa.