Olihan ajatukseen silti piilotettu elämänsuunnan muutoksen mahdollisuus. Muistan hyvin Sihvosen Asmon, joka oli valinnut sieltä itselleen päihteettömän asumismuodon. Kerran aamulla ryyppyreissulta kotiin tullessaan hän totesi: "Illalla kävelin katua maistissa ja kuulin päiväkeskuksesta iloista puheensorinaa. Savu nousi kohti korkeuksia kutsuvasti piipusta ja sauna lämpeni, mutten voinut mennä sinne enkä kotiin. Harmitti ja silloin päätin, että saa ryyppääminen tällä erää jäädä tähän. Huomenna istun päiväkeskuksen olohuoneessa, lämmitän saunan, juon päälle kaffet ja nukun omassa sängyssä."
Jollakin voisi olla loputon määrä rahaa, millä hän ostaisi kaksi suunnattoman suurta sammiota. Minä pitäisin huolen, että toisessa on aina alkoholia ja toisessa hernekeittoa. Vuoden sisällä joku olisi kuollut viinaan, kukaan ei nälkään ja joku jatkaisi juomistaan. Mutta joku toinen olisi lopettanut juomisen, vaikka ilolientä olisi koko ajan tarjolla arkkuun asti.
Pääni lähes puhki olen miettinyt miksi niin monen ihmisen on mukava olla silloin tällöin pikku hiprakassa tai karusellikännissä? Miksi humalassa on kivempaa kuin selvin päin? En tiennyt sitä silloin enkä tiedä sitä nytkään.
Kun join tolkuttomasti, kuuluin laillani ryyppäävien 10 % aikuisten väestönosaan. Nyt kun en juo lainkaan, kuulun toisella laidalla taas vähemmistöön. Olen koko ajan valtavirtaa vastaan.
Joka sanoo, että koska et voi juoda kuten minä, sinun täytyy olla kokonaan juomatta. Kun vastaan, että minulla se ei mene noin. Vaan jos ei halua tai pysty olemaan ilman viinaa, kuten minä, täytyy juoda kuin sinä. Tai enemmän tai vähemmän. Sen jälkeen saan kuulla olevani "ihme äijä tai tiukkapipo".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti