Väärien valintojen asiantuntija * 55

Elämäni Vaasankadulla oli asettunut uomiinsa Liisan ja Biba-koiran kanssa. Liisa opiskeli yliopistolla ja takkusi reippaasti yli vuosikymmen kesken olleen gradunsa kanssa. Siinä ohessa hän kiersi ympäri Suomea psykologin tehtävissä erilaisilla kursseilla, jotka tavalla tai toisella liittyivät vammaisuuteen. Toimipa hän välillä Jyväskylän vammaisneuvoston sihteerinäkin.

Liisan keikkatöihin liittyi myös itsessäni jo aiemmin havaitsema ominaisuus, josta en ole löytänyt koskaan mitään hyvää. Olin hyvin tai ainakin liian mustasukkainen. Saatoin keskustella puhelimella tuntikausia Liisan kanssa toiselle paikkakunnalle. Ajattelin, että hän ei ole vieraan miehen sylissä ainakaan sillä hetkellä, kun puhuu kanssani.

Kohdallani mustasukkaisuuteen on liittynyt ainakin hylätyksi tulemisen pelko ja sydämeni yksinäisyys. Joka lienee myös yksi syy alkoholisoitumiseeni olemattoman itsetuntoni lisäksi. 

Mutta tietämättömät ovat Luojani tiet ja tutkimattomat sydämeni syvimmät syöverit sekä vammat. Vaikka kuinka alati itseäni etsin, en ole löytänyt tähän yhtä syytä. Johon voisin uskoa tai että ymmärtäisin tältä osin itseäni edes hieman enemmän.

Aihe tulee lähelle siksikin, koska lähisukulaiseni tappoi aikoinaan puolisonsa. Syy oli mustasukkaisuus, vieraat suhteet tai vain syrjähyppy. Tai ehkä tiedän ainoastaan jäävuoren huipun.

Mustasukkaisuus on raastava tunne, ellei peräti sairaus, joka voi syödä koko elämän tai kaiken elämänilon. Näin ei ole minulla käynyt, mutta olen saanut maistaa sen voimaa itse sekä läheltä kokien.

Vuosia seurasin yhden avioliiton tuhoutumista, sillä tunsin pariskunnan, jonka omakotitalon ympärillä oli vain hiekkakenttää. Sen mies harjasi aamuin illoin ennen ja jälkeen työpäivänsä. Kotiin tullessaan hän tutki onko kukaan käynyt vaimon luona hänen poissaollessaan. Molemmat puhuivat minulle tästä toisistaan tietämättä. Mutta en osannut mitenkään auttaa enkä sanoa edes lohduttavaa.