Minicampingmatka

Eilen, tai oikeastaan pitkin viikkoakin olen keräillyt tavaroita ynnä muuta tarvittavaa Q-auto- ja telttamatkalle Niilon kanssa. Matkaan lähti Niilon teräksiset ruoka- ja juoma-astiat sekä minun vastaavat posliiniset, loistavasti toiminut hyttyskarkoitin ja vaikka mitä. Auton täydeltä tavaraa.

Kun katselin kuvia Varlaxuddenista, olin mielikuvissani Niilon kanssa jo yötä kuvan kallioilla. Matkaa sinne, Jokilaaksosta katsottuna Porvoon ja Emasalon taakse tai kupeeseen ilman moottoriteita näytti olevan noin 70 kilometriä.

Kaunis ja siisti paikka. Mutta moottorikulkuneuvot piti jättää sen verran kauas, joten tavaroiden roudaamiseen jalkapatikassa en ryhtynyt. Vaan pidimme tien päässä olevan kahvila-ja myymäläauton varjossa tuumaustauon.

Se tuotti päätöksen, että etsimme telttailualueen jostakin läheltä, vaikka saattaa käydä niin, että kemiallinen wc jää koekäyttämättä tällä kertaa. Tai ei aivan jäänyt. Se toimi oivana ruokailupöytänä 🤣, kun söin keittämiäni uusia perunoita Abban sillin, vihannesten ja kauraleivän kera. Keinosäämiskä kävi tyylikkäästä pöytäliinasta Porvoo Camping Kokonniemessä.

Omalla ja monella muullakin lailla tekniikka monipuolistaa ja lähentää ihmisiä. Ruuanlaiton tuoksinassa kilahti älylaitteeseeni Messengerviesti Soiniityntien uimapaikalta: "Moikka! Saanko käydä sun puuceessa vessassa? Oltiin iltauinnilla."

Minä tähän, että toki. Ja seurasin livekameroista Porvoosta käsin, jotta kävelevät oikeaan suuntaan. Perään tuli vielä kysymys "soiko kasihuoneessa musiikki tarkoituksella"? Johon sanoin soittavani tomaateille, kesäkurpitsoille, kurkuille ynnä muille musiikkia yötä päivää. Välillä klassistakin.

Nyt tätä alle 20 euron teltassa kirjoittessani aamutaivas ja somemaailma näyttävät pilviä olevan tulossa taivaan täydeltä. Ne tuovat usein mukanaan myös sateita, joten taidamme päivän myötä kerätä leirimme ja suunnata kohti Jokilaaksoa. Ellen sitten innostu menemään jokamiehen oikeudella Tuusulanjärven rannalle ensi yöksi.