Jokilaakson salainen elämä

Kun en ole keksinyt tapaa, kuinka tutkia tuntematonta edes jollakin tavalla järkevästi, olen tänä kesänä opetellut varsin oivalla älylaitteen ohjelmalla tunnistamaan kasveja.

Jokilaaksossa elävien elämä, kuten siellä elävätkin ovat minulta suurimmalta osin salassa. Ja miten voisinkaan niitä tuntea, kun en tunne itseänikään 😖.

Moni on käynyt pikkutilallamme tutkimassa milloin mitäkin perhosia, hyönteisiä tai kasvejakin virkansa tai muun työn puolesta. Ja luvannut jos jonkinlaista raporttia vähintään postilaatikkoon. Tältä osin se on ammottanut tyhjyyttään. Perustellusti voin sanoa heitä kaikkia ystävällisestä kohtelustani huolimatta vähintään sanojensa syöjiksi.

Serkkupoikakin, joka lienee perhosten tutkijana valtakunnan harrastajahuippuja, on tehnyt tuloaan jo useamman vuoden 😝.

Parina yönä kävi joku kuuntelemassa josko Jokilammiltamme kuuluisi viitasammakon kurnutusta. Joka olemassa olollaan olisi uhannut jopa Kehä I74:n linjauksia, sillä puromme saavat osin alkunsa jostain sieltä. Ei tullut näistäkään kuulohavainnoista minulle saakka tietoja 😵.

Kerran pölähti pihaan kolme hirvimiestä, jotka olivat tulleet Sipoon korvista saakka seuraamaansa ikiaikaista hirvipolkua, joka kulkee Jokilaakson läpi. Joskus olen nähnytkin hirvien loikkivan lähes pihapiiristä Tuusulanjoen yli. Mutten tiennyt niillä olevan oikein polutkin. Hieno ja ylväs eläin joka tapauksessa.

Tavoitteena on saada sijaintinsa huomioiden ainutlaatuinen Jokilaakson keidas jonkinlaisen suojelun piiriin. Siten, että se voisi jäädä kaikkien vastuullisesti ja luonnollisesti elävien käyttöön. Ihmiset mukaan lukien.

On lain ja asetusten rajamailla taiteilla maahanmuuttajakasvien ja -eläinten kanssa, joilla ei lainsuojaa ole. Tähän ei voi kysyä neuvoakaan juuri mistään, sillä moisen hyväksymisellä tai peräti suojelulla saa ihmisiä takajaloilleen. Naapureista työtään virkansa puolesta tekeviin.

Supikoira, minkki, villikani ja monet muut eivät ole suosiossa. Inhoajien joukkon kuuluu kotikissaansa luonnossa irti pitäviäkin.

Oma lukunsa ovat lain velvottamina lupiinien, kurtturuusujen, himalajanpalsamien, karhunkierron ja monien muiden kasvien metsästäjät. Alussa mainittu ohjelma saa minut myös ymmälleen, sillä en tiennyt esimerkiksi rikkapalsamin olemassa olosta mitään. Taidankin odottaa kukkaa, jotta näen mikä palsami on kyseessä. Sillä itseni lisäksi voinee kasvien tunnistamisessa erehtyä tekniikkakin.