Sanoin kerran, etten kirjoita ruokablogeja. Mutta nyt sanon jotain ruoka-aineista omalta maalta.
Chattimaailmassa olen tutustunut bulgarialaiseen perheeseen, jossa isäntä harrastaa kasvien kasvattamista. Hän lähetti minulle turkkilaisia turbaanikurpitsan siemeniä, joita jotkut kasvattavat koristekasveina. Minä olen niitä paistanut ja syönyt Jussi-perunoiden kanssa.
Ruohosipulia yritin aikani saada nollamenestyksellä kasvamaan. Kun lopetin yrittämisen, ovat ne valloittaneet koko penkin.
Sama bulgarialainen lähetti tomaatinsiemeniä, jotka eivät ole mitään pihvitomaatteja. Mutta yksi innostui kasvamaan oikein tosissaan. Loistavan makuisia olemattomalla kuorella.
Himalajanpalsamin varsista Päivis teki kerran jotain ruokaa. En muista mitä, mutta ensi kesänä syvennyt asiaan. Ehkä 🤣.
Herkkukurkkuja ostin kaupasta, mutta muuten ovat vermeet omasta maasta. Paistinpannun, jolla paistan, pinta on käsitelty myyjän mukaan jollain timanttihiukkasilla. Maksoi maltaita, mutta on myös hyvä.
Kun syön, Niilo odottaa vieressä, josko ainakin lautanen nuoltavaksi. Se tai hän on hyvin tarkka ruuastaan. Kaninpaska on suurta herkkua ja maitorahkakupinkin nuoleminenkin istuu sen menuun millä tahansa maustettuna. Mutta jugurtti ei millään mausteilla eikä ilman mausteita Jokilaaksossa. Jossain muualla sekin käy. Liekö vieraskoreutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti