Mistä suomalainen voi saada ulkomaille turvatekiöitä?

Taas kerran on marmatuksen aika, sillä kyllä minä niin mieleni pahoitin.

Pari vuotta sitten muuttui vuosieni kiertokulku tai missä kulloinkin olen. Sillä siirryin asustamaan Aasiassa, etupäässä Thaimaassa karvan verran alle 6 kuukautta vuodessa.  Siis sen ajan milloin Kela ei hevin saa hyppysiään suomalaiseen sosiaaliturvaani. Joka sekin on asia, jota en juuri ymmärrä, koska maksan edelleen kaikki veroni ynnä muut lakisääteiset maksuni Suomeen. Riippumatta siitä missä aikaani vietän.

Tämä ei ollenkaan ole ensimmäinennä kerta, kun koen, että kotimaani ei juuri huolehdi kansalaistaan henkilökohtaisen kriisin sattuessa ulkomailla. Eikä varsinkaan silloin, kun kansalaiselle jotain yllättävää tapahtuu Euroopan ulkopuolella.

Silloin tällöin tunnenkin kaikkea muuta kuin ylpeyttä kotimaastani.  Liian usein tuntuu, että se on kiinnostunut kansalaistaan ulkomailla vain, kun se tarvitsee tykinruokaa. Joko maata puolustamaan tai rakentamaan Suur-Suomea. Nyt tosin en kelpaa enää siihenkään, koska ensi keväänä täytän 70. Joka lopettaa aikani henkisesti pojan kloppina. Loppuelämäni elän aikuisena aikuisen oikeasti.

Kun takkiin on tarttunut vuosien varrella sen verran vaivaa ja vikaa, tulee lähestulkoon ylivoimaisia mutkia matkaan ostaa rahallakaan vakuutusturvaa ulkomaille suuntautuvalle, yli kolme kuukauden matkalle.

Kotimaani ei siitä vastuuta kanna, vaikka olen ikäni maksanut puolet bruttopalkasta erilaisina maksuina ja veroina valtion ohjaamiin pohjattomiin taskuihin. Maksamista jatkan nyt elämäni leppoistamisvaiheessakin. Sitä en tosin juurikaan valita ja yritän elää pitkään, jotta saan edes jotain takaisin maksamistani rahoista.

Sen verran narskuu nyt hampaat kommunikoinnista vakuutusyhtiöiden ja Kelankin kanssa, että täytyy jatkaa aiheesta, kun olen nukkunut yön yli. Muuten tulee kirjoitettua niin ISOILLA kirjaimilla nimineen, että olen pian vastaamassa sanomistani raastuvanoikeudessa. Palataan siis aiheeseen ehkä huomenna, jos olen vähän rauhoittunut.