Lahjaton jormas

Jormas: Joskus olen tavannut ja minulla on osa esimiehestänikin (hallitus) ollut sellaisia, jotka sanovat, että heillä on armolahjoja. Kellä kielillä puhumisen sellaista kieltä, josta en ymmärrä sanaakaan, kellä näkijän, kellä ennustajan, kellä parantajan erityislahjoja ja kellä minulle mitäkin outoa.

Mitä kaikkea lieneekään, joita Luoja on heille antanut. Tuntuukin, että pelkästään niiden olemassaolon epäily on tavallisille ihmisille tie helvetin porteille.

Mutta minulle Hän ei ole antanut mitään erityislahjoja. Tai en ainakaan ole havainnut. Tavallisena pälliäisenä olemisen armolahjan vain. Paitsi, etten ole tavallinen enkä oman määritelmäni mukaan normaalikaan. Sillä se on kaikin tavoin keskiverto.

Sitä en mielestäni ole. Hyväksyn kaikki muut luonteenpiirteitteni kuvaukset, mutten sitä, jos joku sanoo, että hallitsevin luonteenpiirteeni on ilkeys.

Koulussa kyllä olin silloin tällöin jälki-istunnossa, seisoin usein välitunnilla rangaistukseksi löytötavarakaapin edessä, kirjoitin järjestyssääntöjäkin ties kuinka monesti ja olin rehtorin puhuteltavana.

Hän kävi kotonanikin vanhemmiltani kysymässä, että eikö se Jorma voisi lopettaa koulunkäymisen hänen koulussaan. Olin kuulemma koko koulun mätämuna ja kuuluisampi kuin yksikään opettaja.

Ja lopetinhan minä. Heti kun täytin kuusitoista ja oppivelvollisuusikä oli ohi. Spede sanoi visiossaan silloin, että ne käyvät kouluja, jotka eivät muuten pärjää.

Sittemmin tein elämäntyötäni päihdetyössä aivan merkittävänkin saran. Pressakin antoi yhteiskuntavastuun kantamisestani sosiaalineuvoksen arvon. Joka ei tuo muodollista pätevyyttä yhteenkään pestiin.

Jossain mutkassa tapasin kouluaikani sittemmin alkoholisoituneen rehtorin. Ja sanoin hänelle, että etkö voisi Eikka lopettaa dokaamista, sillä olet koko opettajakunnan mätämuna ja häpeäksi kaikille opettajille. Hän katsoi minua sumein, surullisin silmin ja sanoi, että "anna minulle Jorma anteeksi". Sittemmin reksikin raitistui ja meillä oli monta mukavaa tuokiota yhdessä.

Ehkä olenkin saanut tavallisena pälliäisenä olemisen armolahjan lisäksi ainutlaatuisen erilaisena olemisen lahjan. Kuten me kaikki. Sen oivaltaminen eheyttää itsetuntoa kummasti.