päivis: Olen aina luottanut siihen, että motoristipiireissä ja sodassa pätee sanonta "kaveria ei jätetä". Mutta niinpä vain jäimme Jorman kanssa kaksistaan Kampodzan pääkaupunkiin etsimään apua, kun Harrikan akku oli yön aikana tyhjentynyt.
Motoristi"kaverit" häipyivät, mutta paikallisten tuk tuk -kuskien avulla löysimme lopulta moottoripyöräkorjaamon, jossa akku saatiin ladattua.
Matka Siem Reabiin taittui aivan loistavassa kunnossa olevaa tietä pitkin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti tällekin, runsaan 300 kilometrin matkalle, mutta onneksi yhtään onnettomuutta emme joutuneet näkemään.
Matkalla havainnoin omakotitalojen yhtenäisen oloista rakennustyyliä. Suurin osa kodeista oli sijoitettu kerroksen korkuisten tolppien päälle. Oli pieniä ja vaatimattomia asuintaloja ja vastaavasti myös vähän äveriäämmän oloisia koteja.
Aika monen tontin nurkalla oli valtaisa heinäseiväs todistamassa kai sitä, että jossain vaelteli myös nautakarjaa. Välillä vauhtia pitikin hiljentää tuntuvasti, kun joku nelijalkainen päätti siirtyä etsimään ruokaa tien toiselta puolelta.
Eletään kuivaa kautta, joten lisäravinto onkin elukoille enemmän kuin tarpeen.
Muutaman pakollisen tankkaustauon lisäksi pysähdyimme ihmettelemään kylää, jossa joka talossa näytti asustelevan paikallisen kuvanveiston taitajia.
Siem Reabiin päästyämme maltoimme ajaa aivan kaupungin keskustaan, josta löysimme mukavan oloisen hotellin hintaan 25 dollaria per yö. Aamupalakin kuuluu hintaan eikä allasosastossakaan ollut moitteen sijaa.
Myöhäisen lounaan syötyämme saatoin vain todeta, että Kambodzassa olen saanut huomattavasti parempaa ruokaa kuin Thaimaassa. Tänne voisi siis tulla toistekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti